Tutustu Ricardo Piglian kolmeen parhaaseen kirjaan

Don Ricardo Piglia hän oli viljelty kirjailija par excellence. Kirjailija, joka tuli romaaniin jäljellä olevasta kypsyydestä ja keräyksestä sekä kaiken luetun matkatavarasta. Hän synnytti keskimmäisen ja keskimmäisen nimen yhdistelmän hänen epäilemätön alter ego Emilio Renzi, kirjailija, joka kohtaa monia luovia, myös poliittisia ja pohjimmiltaan elintärkeitä vaihteluita, joihin Piglia kääntyy toisinaan jopa halutun välinpitämättömyyden kanssa juonen suhteen. Koska Piglia on hahmojen, vuoropuhelujen ja skenaarioiden kirjoittaja, jotka erottuvat muiden kerronnallisten tarkoitusten yläpuolella.

Joten Piglian kirjailijan etsiminen, joka kertoo meille enemmän tai vähemmän elävän tarinan tavanomaisen juonen tavanomaisella dynaamisuudella, voi johtaa pettymykseen.

Piglian lukeminen valmistautuu maistamaan toisenlaista kirjallisuutta avantgarden ja olennaisen välillä. Kuinka perustavanlaatuista on tuntea minkä tahansa tarinan päähenkilöt? Mikä on olennaista siinä, mitä kerrotaan eri skenaarioissa esiintyvien hahmojen ulkopuolella olemassaolosta, luomisesta, taiteesta, filosofiasta, haluista ja unelmista, historiasta, kaipauksista...? Ihmiskunta muuttui lopulta kirjalliseksi. Ja sen myötä Piglia riittää ja enemmän kuin tarpeeksi kirjoittamaan kiehtovia kirjoja.

Ensimmäisen vaiheen jälkeen, joka oli upotettu tarinan tai lyhytromaanin maailmankaikkeuteen, ja erilaisilla mielikuvituksilla koko lukuisista kirjoittajista, jotka suuri lukija söi, Piglia hyökkäsi kertomukseen suuressa muodossa romaanillaan Keinotekoinen hengitys jossa Renzi ottaa ne kirjailijan komennot paperiksi.

Mutta tämän kirjoittajan persoonallisuuden lisäksi Piglia tarjoaa meille myös korkeatasoisia rikosromaaneja, jotka on kyllästetty proosansa muulla, jopa pedagogisella aikomuksella, tehnyt metalli-kirjallisuutta sekä loistavia esseitä kirjallisuudesta vastauksena olemassaolon pimeyteen. todellisuus lopullisessa sokeudessaan.

Piglian lähestyminen on siis yksi niistä transsendenttisista kirjallisista kokemuksista, jotka vaativat aikaisempaa lukupohjaa, mutta joka syvyydessä avaa polkuja uusille nuorille kirjoittajille, kuten argentiinalainen. Samantha Schweblin.

Ricardo Piglian kolme suositeltua kirjaa

Emilio Renzin päiväkirjat

Tunnetun kirjailijan katoaminen tuo yleensä mukanaan uusia julkaisuja ja volyymeja, jotka tuovat kadonneen nerouden teoksen lähemmäksi jokaista lukijaa. JA tämä on yksi onnistuneimmista tapauksista.

Koska tämä teos ohjaa meitä kohti sitä kirjallista kaksinaisuutta, taikuuden ja mystisen välillä, jota Ricardo Piglia ja Emilio Renzi olettavat. Molemmat kirjailijat, kirjailijat, päähenkilöt ... roolien sekaannus, joka tarjoaa tuon erittäin rikkaan luomakunnan, yksityiskohdat, jotka tekevät kirjailijasta kroonisen siitä, mitä on elänyt ikuisuuden aikomuksella; olennaisen ihmisen todistuksen kanssa aikojen yläpuolella.

Harvat "alter egot" saavuttavat teoksensa kirjoittajan sitoutumisen tason. Emilio on Ricardo ja käy läpi bibliografiansa tarinoita suuremmalla tai pienemmällä painolla, cameoina tai olennaisina rooleina. Näin työstä tulee elämää ja elämä toimii. Vitalismi, joka hyppää luojan peilin toiselta puolelta toiselle.

Yksinkertainen aste muodostuu "muodostumisvuosista", "onnellisista vuosista" ja "päivästä elämässä", ja se antaa jo kaiken tämän taustalla olevan yhteenvedon tunteen, halun paljastaa itsensä joskus liian sokealla kirkkaudella intiimimpi totuus.

Keinotekoinen hengitys

Ja tulemme arvostetuimpaan teokseen ja ensimmäiseen kirjailijan romaaniin. Se oli vuosi 1980 ja Piglia oli noin ne neljäkymmentä vuotta, jolloin olen useaan otteeseen kuullut, että ihanteellinen ikä jokaiselle kirjailijalle on saapunut.

Jotain puolta tapaa, jolla sinulla on riittävästi elintärkeitä matkatavaroita ja jossa huolenaiheet saostuvat hiljattain löydetyn hopealangan löytämisestä, joka kerran näytti kulta nuoruudessa.

Asia on siinä, että romaani on myös aloituslukemista Piglialle itselleen. Tässä debyyttielokuvassa Piglian maailman välittämisestä vastaava Emilio Renzi nousee jo esiin.

Ja se yllättää ennen kaikkea juonen selkeästä ajallisesta, fyysisestä ja historiallisesta sijainnista huolimatta kyvyn muuttaa yksityiskohdat yleismaailmalliseksi esimerkiksi.

Emilio on nuori kirjailija, joka säveltää kirjainten välissä Argentiinan historiaa, joka lopulta kirjoitetaan luonnokselle siitä, mitä ei olisi koskaan pitänyt olla, käsikirjoitukseen, joka on laadittu pahimpien tahdon iskusta, joka voi johtaa vain todellisuuteen harmaa kuin se, jonka kirjailija joutui kokemaan 70-luvun lopulla.

Palanut hopea

Ja Piglia osaa myös kirjoittaa jännittäviä tarinoita, kuten tämä, jossa hän tutkii moraalin rajoja, korruption laajuutta, pahimpien mieletöntä taipumusta ottaa haltuunsa korkeimmat vallanportaat... Ja kuitenkin... kaikkea niin synkän inhimillistä.

Ahneuden ja sen kunnianhimojen vahvistama kieroutunut puoli pystyy ohjaamaan ihmisiä kohti väkivaltansa oikeuttamista. Jotkut varkaat ryöstävät pakettiauton ja siitä hetkestä lähtien

Piglia johtaa meidät sen tahtomäärän läpi, joka kykenee loukkaamaan valtaa, tappamaan. Paitsi, että mihin tahansa pystyvien hahmojen väliset suunnitelmat menevät pieleen ja verisellä pakopolullaan he joutuvat kohtaamaan edestakaisin bumerangin, jota liiallinen kunnianhimo voi olla.