Löydä suuren Tšehovin 3 parasta kirjaa

Mitä tulee lyhyeen kertomukseen, Anton Tšehov siitä tulee perusviite kaikille niille, jotka rakastavat lyhyttä, synteesiä, pieniä suuria tarinoita, jotka voivat välittää sen maailman olemuksen, joka jää ehdotettuun, yksinkertaisesti ilmoitettuun.

Tarina on oman elämän väliaika, täydellinen luku, jota voi nauttia matkalla mihin tahansa paikkaan tai säestyksenä ennen nukkumaanmenoa. Ja siinä lyhyessä täydellisyydessä Tšehov nousee esiin kaikista suurimpana nerona. Omistautumista lyhyesti, kirjailijana, voidaan ajatella turhauttavana seikkana. Jokainen kertoja näyttää viittaavan viimeiseen romaaniinsa, joka avaa täydellisemmän ja monimutkaisemman maailmankaikkeuden.

Tšehov ei koskaan kirjoittanut romaania siinä mielessä, että se olisi laaja ja antautunut teos, jossa on selkeä lähestymistapa, kehitys ja sulkeminen. Ja kuitenkin, hänen työnsä on säilynyt tähän päivään saakka samalla voimalla kuin mikä tahansa muu ääni. Siinä määrin, että yhdessä tolstoi y Dostojevski, säveltää vertaansa vailla olevan trilogian venäläisestä ja maailman kirjallisuudesta monimuotoisuutensa ja syvyytensä vuoksi.

Sen alkua leimannut välttämättömyys. Kirjoittajilla eräänlaisina fiktion kolumnisteina oli suuri kysyntä Tšehovin aikana. Kun hän oli vakiintunut, hän ei lakannut kirjoittamasta yksittäisen kohtauksen tiivistelmästä, anekdootin ideasta, parhaana heijastuksena siitä, keitä olemme.

3 tärkeää kirjaa Tšehovilta

Tylsä tarina ja muita tarinoita

Tšehovin löytäminen on siirtymistä sellaisiin vaiheisiin, joita jokainen luoja yleensä käy läpi. Tarpeen tai haun merkityt vaiheet. Tässä valikoimassa ilmestyvät ensimmäiset satiirista huumoria täynnä olevat tarinat sekä muita syvemmälle eksistentiaalisia tarinoita.

Yhteenveto: Esittämämme tarinoiden antologia kokoaa rikkaan ja monipuolisen näytteen hänen taiteestaan ​​hänen varhaisten aikojensa tarinoista, herkullisista humoristisista palasista ilman alkua tai loppua, jotka ilmaisevat täysin Tšehovin estetiikan: yksinkertaisuuden ja lyhyyden. tarinat ovat tarkempia hänen kypsyytensä ajalta, vuodelta 1886, jolloin Tšehovin melankolia paljastuu huumoria menettämättä.

Valikoimamme, jonka tarjoamme sinulle, koostuu seuraavista nimikkeistä: Tylsä tarina, Kashtanka, arvoituksellinen hahmo, vartioitu poika, panettelu, ruotsalainen ottelu, pahantekijä, hän liioitteli muistiinpanon ja näyttelijä. Ensi silmäyksellä ne eivät näytä enempää kuin elämän katkelmat, mutta todellisuudessa ne ovat täydellisimmän taiteen tulosta.

Lokki; kolme sisarta; Setä Vania

Sanotaan, että melankolia on surun iloa. Paradoksi, joka Tšehovin tapauksessa liittyy hänen fyysiseen heikkouteensa, mutta myös hänen fatalistiseen käsitykseensä maastaan ​​ja maailmasta.

Näissä tarinoissa hän antaa hyvän esimerkin kirjailijasta, joka kykenee kanavoimaan syvimmät, syntetisoidut, tiivistetyt tunteet ja välittämään todella syvimmin ihmisen maailmassa, jonka tarkoitus on korottaa pahin sivilisaatio.

Yhteenveto: Nämä dramaattiset teokset näyttävät meille Venäjän korkean yhteiskunnan rappeutumisen juuri ennen sen kaatumista. Tässä tilanteessa hahmot, jotka tietävät olevansa etuoikeutettu syöksymään kaaokseen, reagoivat hyvin eri tavoin persoonallisuudestaan ​​​​riippuen: ihmisvihaa ja skeptisyyttä selkeimmissä ja herkemmissä tarkkailijoissa, väsymystä ja kyvyttömyyttä reagoida hauraimmissa.

Tšehov heijastaa teoksessaan maansa yhteiskunnallisen elämän ristiriitaisuuksia 1905 -luvun lopulla ja porvarillisen demokraattisen vallankumouksen aattona vuosina 1907–XNUMX. herrasmies, keskittämällä huomionsa oman yhteiskuntaluokkansa kohtaloon.

Tšehov muutti dramaattisesti dramaturgian muotoja ja antoi dramaattiselle toiminnalle uuden rakenteen, joka kykenee kattamaan kaikki elämän ilmenemismuotot. Yksinkertaisella arkipäivän maalauksella hän saavuttaa yleisiä vaikutelmia, joskus voimakkaita.

Viisi lyhyttä romaania

Laajennetun tarinan ja nouvellen välissä näillä viidellä valinnalla on ajatus venäläisen yhteiskunnan kuiluun ja kunkin tarinan hahmojen antautumiseen.

Tappio määrätyn kohtalon erilaisina tunteina kuolleessa rauhan keskellä, joka toisinaan näyttää supistuvan tukahduttavana.

Yhteenveto: Anton P. Chekhov keksi uuden kerrontamuodon, jossa pituutta ei sanellut yleiset sopimukset, vaan itse tarinan materiaali. Näissä Viisi lyhyttä romaania Víctor Gallegon valitseman ja kääntämän, näemme joka tapauksessa hänen taitonsa kaapata aikaa ja heijastaa sitä kerronnallisesti, ilman muuta kalenteria kuin se, jonka hahmot omat tekonsa ja toimettomuutensa asettavat.

Ne ovat kaikki kypsyyden teoksia: "Tylsä tarina" (1889), "Kaksintaistelu" (1891), "Huone numero kuusi" (1892), "Tarina muukalaisesta" (1893) ja "Kolme vuotta" (1895).