Carmen Amoragan 3 parasta kirjaa

Jos on kirjailija, joka käsittelee tällä hetkellä kerronnan näkökulmaa suoraan läheisyyteen, se on Carmen amoraga. Vaikka uteliaasti ne ovat myös huomionarvoisia, siinä mielessä, että he kertovat sisältä rakkauksista, pettymyksistä ja menetyksistä, mieskirjoittajat, kuten Boris Izaguirre o Maximin hedelmätarha.

Tapauksessa Carmen amoraga, syventyä siihen intiimin, perheen ja sosiaalisten suhteiden osaan (kaikkein inhimillisimmältä puolelta ja ottaen huomioon aikamme melu), Kirjailija keskittyy lähes aina naisrooliin. Joka tapauksessa kaikki hänen teoksissaan olevat hahmot altistuvat aina avoimelle haudalle jokapäiväisen elämän reunoille.

Juuri sen takia humanistinen jälki, heijastamalla itse elämä eräänlaiseksi hyperrealismiksi, joka muutettiin kirjaimiksi, Amoraga on tunnustettu useaan otteeseen arvostetuimmilla ja suosituimmilla tunnustuksilla.

3 suosituinta Carmen Amoragan romaania

Elämä oli sitä

Otsikko itsessään jo kutsuu meitä miettimään jonkinlaista yllätystä tai pikemminkin hämmennystä kohtalon vaaroista, ja näkemys elämästä melko lähellä sen loppua. Olemassaolo, joka on jättänyt dramaattisen romaanin katkeran maun loistavilla hetkillään, mutta tuomittu melankolialle.

Ongelma on, kun tämä löytö tulee aikaisin, yhtä äkillinen kuin kuolema, joka vainoaa unia. Giuliana huomaa tämän yksinäisyyden vaaran edessä, kun on vielä paljon tehtävää. Poissa oleva William, kuten kaikki menetetty, saa idealisoidun onnen voiman hänen kanssaan.

Vain joustavuus käsitteenä, joka ei koskaan ole niin eufemistinen ehtymättömän kivun suhteen, voi saada sinut jatkamaan hitaudellasi kohti unohtamisen lumelääkettä, joka ei koskaan tule, mutta joka voi ehdottaa ajatusta siitä, että toinen elämä on vielä mahdollista.

Elää vain

Tunne, että junat kulkevat, ei ole niin vieras tai pyhiinvaeltaja. Se tapahtuu yleensä jokaiselle kuolevaiselle, joka jossain vaiheessa mietiskelee sitä, mikä ei mennyt aivan oikein. Näkökulma voi upottaa sinut tai tehdä sinusta vahvan, kaikki riippuu siitä, pystytkö saamaan jotain positiivista epätoivon ja toivottomuuden välistä.

Jotain vastustuskykyä oman henkesi menetyksen suhteen. Mutta tietenkin tämän tarinan päähenkilön Pepan tapaukset ovat objektiivisia ihmishenkien menetyksiä. On inhimillistä ryhtyä syyllisyyteen äidin kanssa, joka on uppoutunut aviomiehensä menetykseen, mutta tilanne voi muuttua niin mukaansatempaavaksi, että se päätyy mitätöimään hoitajan.

Tämän onnettomuuden vuoksi menetetyn elämän kertominen äidiltä tyttärelle on dramaattinen näkemys ilman vertaista. Lopulta hänen äitinsä onnistuu nousemaan masennuksestaan, mutta hänen elämänsä näyttää kadonneen äitinsä toipumisen aikana. Jos Pepa on erehtynyt tai jos hän todella teki sen, mitä hänen piti tehdä, se on ongelma, joka ilmestyy Pepalle, kun uusi ajanjakso ilman omistautumista, jolle hän antautuu, avautuu edessään kuin vaikea emotionaalinen risteys.

Mutta kaikki ei ehkä ole ollut huono. Tässä omistautumisessa äitinsä toipumiseen Pepa on oppinut taistelemaan ja yrittämään saada vähän positiivista taakkaa elämästä. Tästä syystä, kun hän tapaa Crinan, naisen, joka on valkoisen orjakaupan uhri, raskaana ja hänen sortajiensa kokonaan mitätöimänä, Pepa antaa itselleen ruumiin ja sielun vapautumiseen, kaiken edessä ja kaikkia vastaan. Ja uudessa työssään, parannuksessa, joka on jaettu tämän uuden uhrin kanssa, ehkä Pepa vapautuu myös itsestään.

Aika sillä välin

Mikään ei ole suhteellisempaa kuin aika, huolimatta sen rakenteesta ja matemaattisesta kadenssista. Paras aikamme ei kestä lähellekään samaa kuin pahin tunti, joka odottaa kuolemaan johtavia uutisia.

Tässä romaanissa aika määritetään hahmojen elämästä, jotka roikkuvat siinä nukkeina, kuten me kaikki teemme. Mikään ei ole pelottavampaa kuin huono hetki, joka alkaa hidastaa tuskan sekuntia tai joka saostaa sen, mikä jäi elämään juuri ennen kuin tiesi, ettei se ollut niin paljon kuin luulimme.

María Josésta äidilleen, heidän erityisessä vuorovaikutuksessaan, joka oli täynnä tätä outoa vapautumisen ja äärimmäisen riippuvuuden tarvetta, ystävyyssuhteiden läpikäyminen sai aikaan myös ydinvoimaa ja interventioita, kuten niiden ihmisten kamerat, jotka ylittävät polkumme transsendenttisen roolinsa kanssa. Voimakas romaani perimmäisistä tunteista, elämisen oppimisen ytimestä.