5 parasta fantasiakirjaa

Fantasia on kirjallisuuden genre, jossa lapsuus ja kypsyys kohtaavat jÀlleen kaikesta huolimatta. Palkinto on aina nauttiminen siitÀ paratiisista, joka on asuttu lapsuudessa ja toipunut fantastisen ajan ansiosta, kun vuodet kiipeÀvÀt selÀllemme.

Siksi parhaat fantastiset kirjat ne ovat hybridi, jossa ne koskemattomat tarinat ovat rinnakkain, ja me olemme vakiintuneet periaatteita, kuten hyvÀÀ, pahaa, kauneutta, rakkautta ..., mutta myös kuolemaa, kaunaa, kostoa ja mitÀ tahansa muuta olemusta moraalin kummallekin puolelle, yhdistettynÀ hienostuneempiin juoniin, jotka rekonstruoivat fantastiikan vanhoja toteemeja. Kuten aina, tasapaino on vaikeaa, koska tunnettu tasavÀlin hyve ei ole niin muodikas.

EhkÀ siksi fantasialaji on viime aikoina polarisoitunut eeppisten kertojien, joiden inspiraatioita ovat muun muassa verinen, selkeÀsti seksuaalinen, ja kirjailijoiden, jotka sopivat paremmin fantasian naiiviin puolelle, jossa vÀrit kohtaavat kevyempiÀ uhkia, jotka voivat lopulta ohjata kohti hyvÀÀ.

Toisin sanoen tÀnÀÀn tuskin löydÀmme sellaista romaania kuin «Loputon tarina» joka kattaa vÀhÀn kaikkea. Parempi tai huonompi, mutta nyt on niitÀ aikoja. Kuten arvata saattaa, pidÀn enemmÀn fantasiasta, joka pystyy vaeltamaan tunnistettavista ympÀristöistÀ, mutta etsien sitÀ eklektistÀ henkeÀ, jota jokainen valinta vaatii, yritÀn pelastaa sieltÀ tÀÀltÀ...

Suosituimmat fantasiaromaanit

Loputon tarina, Michael Ende

Olen maininnut sen aiemmin, ja on ilmeistÀ, ettÀ sukupolvikysymys liittyy paljon valintaani. En muista tarkalleen, minkÀ ikÀisenÀ luin sen ensimmÀisen kerran, se taisi olla noin 12-vuotias. Vaikutelma uusista maailmoista, jotka avautuvat edessÀsi tavalla, jota kirjallisuus ei voisi saavuttaa millÀÀn muulla tavalla.

Lukemisen katarsis, joka johti myöhempÀÀn lukijaan, joka minÀ olin, ja kirjailijaan, joka yritin olla. Kaikki johtui onnettomuudesta, joka jÀtti minut kipsiin jalkoihini ja kÀteeni vuodon jÀlkeen laitamamökin uima-altaalta (puolustukseksi vÀitÀn, ettÀ aiomme vain metsÀstÀÀ sammakoita tuossa melko jumalan hylkÀÀmÀssÀ uima-altaassa). NÀin löysin itseni Atreyun ja ta:n vierestÀ Toipilaantumisellani ei ollut juurikaan merkitystÀ, koska pÀÀdyin pakenemaan tuolta parvekkeelta loppukesÀllÀ ja löysin tieni Fantasian maahan.

Yhteenveto: MikÀ on Fantasia? Fantasia on loputon tarina. MissÀ se tarina on kirjoitettu? Kirjassa, jossa on kuparinvÀriset kannet. MissÀ se kirja on? Sitten olin koulun ullakolla... NÀmÀ ovat kolme kysymystÀ, joita Deep Thinkers kysyvÀt, ja kolme yksinkertaista vastausta, jotka he saavat Bastianilta.

Mutta tietÀÀksesi todella, mitÀ fantasia on, sinun on luettava se, eli tÀmÀ kirja. Se, joka on sinun kÀsissÀsi. Lapsellinen keisarinna on kuolettavasti sairas ja hÀnen valtakuntansa on vakavassa vaarassa. Pelastus riippuu Atreyusta, vihreÀnahka-heimon rohkeasta soturista, ja Bastianista, ujosta pojasta, joka lukee intohimoisesti taianomaista kirjaa. Tuhat seikkailua johdattavat heidÀt tapaamaan ja tapaamaan upean hahmovalikoiman, ja yhdessÀ he muodostavat yhden kirjallisuuden kaikkien aikojen suurista luomuksista.

Enden loputon tarina

Sormusten herra, kirjoittanut JRR Tolkien

Oli minun vuoroni löytÀÀ suuri työ Tolkien murrosvaiheessa, jossa jokaisella lÀhestymistavalla fantastiseen oli lÀhes psykedeelinen intensiteetti. Se oli puolilukua hyvÀn ystÀvÀn kanssa. Seuraavat kokouksemme luennoidaksemme maailmankaikkeuteen muuttuneen seikkailun kehityksestÀ (vÀlittÀen valkoisia savuja) saivat meidÀt lentÀmÀÀn keskimaiden ja kaiken ohi. Ja se on se, ettÀ faraoniromaani, jolle nerokas kirjailija on omistanut yli vuosikymmenen, ansaitsee ainakin joitain hyviÀ istuntoja, joiden kanssa matkustajia ja maailman mielikuvituksen kuolemattomia voi seurata jonkin aikaa ...

Unisessa ja idyllisessÀ ShiressÀ nuorelle hobbitille annetaan tehtÀvÀ: vartioida One Ringia ja lÀhteÀ matkalle sen tuhoon kohtalon haurassa. Velhojen, miesten, tonttujen ja kÀÀpiöiden seurassa hÀn ylittÀÀ Keski-maan ja astuu Mordorin varjoihin, joita Sauronin, PimeÀn Herran isÀnnÀt aina tavoittavat, valmiina palauttamaan luomuksensa pahan lopullisen alueen luomiseksi.

Asiat kÀyvÀt rumaksi, mutta Frodo ja Sam jatkavat aina matkaansa Anduin-jokea pitkin oudon olennon salaperÀisen varjon perÀssÀ, joka myös kaipaa Sormusta. SillÀ vÀlin miehet, haltiat ja kÀÀpiöt valmistautuvat viimeiseen taisteluun pahan herran voimia vastaan.

PimeÀn Herran armeijat leviÀvÀt pahan varjonsa yhÀ enemmÀn Keski-Maalle. Miehet, tontut ja kÀÀpiöt yhdistÀvÀt voimansa taistellakseen Sauronin ja hÀnen isÀntiensÀ kanssa. TietÀmÀttÀ nÀistÀ valmisteluista Frodo ja Sam jatkavat Mordorin maata sankarillisella matkallaan tuhotakseen Vallanrenkaan kohtalon halkeamissa.

Kuollut alue, Stephen King

KyllĂ€, Stephen King se on myös fantasiaa ja hyvÀÀ. Monet hĂ€nen romaaneistaan ​​liittyvĂ€t suoraan fantasiagenreen. Lukuun ottamatta sitĂ€, ettĂ€ kauhukirjoittajan etiketit (jotka ovat yhĂ€ enemmĂ€n kuluneet Mainen neroiden ylivoimaisen kapasiteetin takia), estĂ€vĂ€t meitĂ€ joskus arvostamasta kaikkien genreiden leviĂ€mÀÀ kekseliĂ€isyyttĂ€.

TÀssÀ tarinassa paranormaali vie meidÀt fantasiaan, jossa todellisuuden rajat saavat sen sumean tunteen, kuten kohtaukset, jotka voisivat liikkua eri tahdissa ennen meitÀ, kuten pÀÀllekkÀiset ulottuvuudet kiehtovissa lava -asetelmissa. Ja ei, se ei ole tieteiskirjallisuutta, se on vain tÀynnÀ ja tÀynnÀ fantasiaa, joka kiehtoo ja tÀmÀn romaanin tapauksessa jÀnnittÀÀ ...

PÀÀhenkilön John Smithin kÀrsimÀstÀ onnettomuudesta, joka piti hÀnet koomassa vuosia, huomaamme, ettÀ siirtyessÀÀn elÀmÀn ja kuoleman vÀlillÀ hÀn palaa koomasta jonkinlaisella aktiivisella yhteydellÀ tulevaisuuteen. HÀnen aivoissaan, jotka ovat vahingoittuneet iskussa, on mieli, joka lÀheisyydessÀ tuonpuoleiseen on palannut poikkeuksellisilla ennustusvoimilla.

KyseessÀ oleva hahmo, John, on tavallinen kaveri, joka kuoleman syleilyn jÀlkeen haluaa vain hyödyntÀÀ elÀmÀnsÀ hetket. Yksi henkilökohtaisimmista juonen anonyymistÀ kaverista, joka Stephen King Se saa sinut tuntemaan olosi hyvin lÀheiseksi, ikÀÀn kuin se voisi olla sinÀ, olemme tulossa lÀhemmÀksi tÀtÀ kykyÀ ennustaa.

Johannes tulkitsee kÀttÀ puristavien tai hÀntÀ koskettavien tahtojen kohtalon, hÀnen mielensÀ yhdistyy tulevaisuuteen ja esittelee, mitÀ tapahtuu. TÀmÀn kyvyn ansiosta hÀn tietÀÀ synkkÀn kohtalon, joka odottaa heitÀ kaikkia, jos tervehtimÀ poliitikko pÀÀsee valtaan. Sinun on toimittava vÀlittömÀsti.

SillÀ vÀlin hÀnen elÀmÀnsÀ jatkuu ja me koukkuimme kadonneen rakkauden kanssa onnettomuuden jÀlkimainingeissa. John on hyvin inhimillinen kaveri, joka herÀttÀÀ suuria tunteita. TÀmÀn henkilökohtaisen piirteen yhdistÀminen fantasiaan hÀnen kyvyistÀÀn ja tarvittavat toimet pahan tulevaisuuden vÀlttÀmiseksi tekevÀt romaanista jotain erityistÀ. Fantasiaa kyllÀ, mutta suurilla annoksilla kiehtovaa realismia.

Kuollut alue, Stephen King

Pikku prinssi

Oletetuissa antipodeissa Stephen King, ja silti melkein takaisin samaan paikkaan, koska fantasia peittÀÀ kaiken. Siten löydÀmme aloitetyön fantasiassa, kirjallisuudessa ja jopa filosofiassa. Yksi niistÀ teoksista, joka on ainakin kerronnallisen merkityksen osalta samanlainen kuin Don Quijote tai Raamattu. Pikku prinssi on me kaikki, kuviteltuna deliriumissa 45 asteessa erÀmaassa laskeutumisen jÀlkeen, joka olisi voinut olla kohtalokas. Kyse ei ole siitÀ, ettÀ juoni on rakennettu kuin neroille tyypillinen virguería. Se on enemmÀn tilaisuuden lahja, yksinkertaisuus ilmoituksena.

En tiedÀ, nÀemmekö kuollessamme valon, kuten Saint Exupery saattoi tehdÀ, kun hÀn nÀki tÀmÀn pienen tarinan syntymÀn. Asia on siinÀ, ettÀ koko elÀmÀmme on fantasialla tÀytetyn selkeyden peitossa. Pikku prinssin epÀilykset resonoivat todisteiden joukossa ihmisen vÀÀrinkÀsityksestÀ. Olento, joka pystyy sekoittamaan hatun kÀÀrmeen syömÀÀn norsuun. Olento jumissa nojatuolissa hylÀtyllÀ planeetalla ikÀÀn kuin se olisi mittaamattoman arvokas valtakunta...

Pikku prinssi

Tuulen nimi

Valikoimastani "miellyttÀvin". Ainakin nykyisen genren trendin suhteen. Ja silti, hieno teos, joka on hahmoteltu hyvin lÀheisten hahmojen, syrjÀisten paikkojen asukkaiden luonnehdinnalla, mutta jolla on syvimmÀllÀ empatialla saavuttaa juoni, joka on pitkÀlti oma.

Majatalossa kenenkÀÀn maassa mies aikoo kertoa ensimmÀistÀ kertaa elÀmÀnsÀ tositarinan. Tarina, jonka vain hÀn tietÀÀ ja joka on laimennettu huhujen, arvelujen ja tavernakertomusten jÀlkeen, jotka ovat tehneet hÀnestÀ legendaarisen hahmon, jonka kaikki olivat jo jÀttÀneet kuolleeksi: Kvothe ... muusikko, kerjÀlÀinen, varas, opiskelija, taikuri, sankari ja tappaja.

Nyt hÀn paljastaa totuuden itsestÀÀn. Ja tÀtÀ varten hÀnen on aloitettava alusta: hÀnen lapsuutensa kiertÀvien taiteilijoiden joukossa, hÀnen vuosiensa pikkurikkona suuren kaupungin kaduilla ja hÀnen saapumisensa yliopistoon, jossa hÀn toivoi löytÀvÀnsÀ kaikki vastaukset etsii.

Tuulen nimi
arvosana viesti

JÀtÀ kommentti

TÀmÀ sivusto kÀyttÀÀ AkismetiÀ roskapostin vÀhentÀmiseksi. Lue, miten kommenttitietosi kÀsitellÀÀn.