Anita Brooknerin 3 parasta kirjaa

Ei voida sanoa, että kirjoittaminen olisi käyttänyt luovaa henkeä Anita brookner. Koska sen ensimmäinen julkaisu oli yli viisikymmentä vuotta vanha. Mutta kuten olen kommentoinut monta kertaa, ei ehkä tiedä, että hän on kirjailija, ennen kuin hän löytää itsensä istumasta x -sivun tarinan edessä. Muistan tapauksia niin myöhään kuin loistavia louis landero o Frank McCourt joka alkoi kirjoittaa paljon yli 40 ensimmäisessä tapauksessa tai yli 60 toisessa ...

Asia on se, että Anitan tapauksessa muut luovat harrastukset saivat kirjoittajan suosimaan taidekoulutusta ja omistautumista kuvaan, joka asetti hänet auktoriteettina taidehistoriassa sekä erilaisissa maalareissa ja tyyleissä.

Mutta kirjallisuudessa voit myös laajentaa siveltimiä hahmotellaksesi niitä elämää täynnä olevia mosaiikkeja, joiden katseet tunkeutuvat katsojaan, tässä tapauksessa lukijaan, tai kohtauksia, jotka ovat elävämpiä kuin realistisimpia maalauksia. Koska mielikuvitus maalaa myös ne ohikiitävät kohtaukset, joita kirjallisuus tarjoaa. Ja niin Anita alkoi kertoa kuin joku, joka peittää kankaita tehdäkseen valkoisesta kauneimman muodonmuutoksen, jonka järki, mielikuvitus ja luovuuden lahja pulssina voivat toteuttaa.

Anita Brooknerin kolme suositeltua romaania

Lyhyt elämä

Lyhyt elämä kertoo tarinan Faystä, hänen huomaamattomista iloistaan ​​ja illuusioistaan, koska hän hylkäsi vaatimaton laulajauransa XNUMX -luvulla avioliittoon, joka oli kaukana aikansa laulujen ja elokuvien saarnaamasta romantiikasta. Elämä rakkauden ja todellisten kiintymysten etsimisessä, jossa ylellinen nainen, lumoava ja itsekeskeinen Julia, muuttuu hienovaraiseksi mutta jatkuvaksi vaikutukseksi. Jo kypsyydessä, uudessa maailmassa, joka näyttää jättäneen heidät taakse, Fayn ja Julian yhdistävät siteet eivät ole niiden salaamattoman sanomattoman salaisuuden tai yhteisten tuntien siteet, vaan yksinäisyyden pelon siteet.

Mestarillinen eleganssin ja herkkyyden harjoitus, täynnä ironiaa, sitoumuksista, joita teemme muiden kanssa ja vuosien aikana tekemistämme päätöksistä. Anita Brookner, Booker -palkinnon voittaja ja yksi XNUMX -luvun lopun suurista brittiläisistä kirjailijoista, saavutti Lyhyt elämä yksi hänen parhaista romaaneistaan, herkkä muotokuva elämästä, jota leimaa nostalgia ja tukahdutetut tunteet.

Debyytti elämässä

"40-vuotiaana tohtori Weiss ymmärsi, että kirjallisuus oli tuhonnut hänen elämänsä." Ruth Weiss on älykäs ja yksinäinen yliopistoprofessori, joka on erikoistunut Balzacin naishahmoihin, joissa hän yrittää nähdä heijastuksia omasta elämästään.

Hänet kasvatettiin Lontoossa hieman epäkeskisen perheen helmassa - teatterinäyttelijän ainoa tytär, joka oli hieman hypochondriac ja vanha bibliofiili ja kirjakauppias, jolla oli vain vähän lahjakkuutta kaupankäyntiin - hänen ennenaikainen rakkautensa kirjallisuuteen sai hänet ajattelemaan, että suuressa romaaneista voit löytää todellisen maailman mitan. Mutta nyt, kun hän katsoo taaksepäin lapsuuteensa Lontoossa ja opiskeluvuosiinsa Pariisissa, hän ajattelee, että itse asiassa ehkä hän oli väärässä.

Ensimmäinen romaani Anita Brooknerilta - yhdeltä XNUMX -luvun lopun suurilta brittiläisiltä kirjailijoilta - on selkeä, ironinen ja lempeä tarina kirjallisuuden ihastuttaman nuoren naisen pyrkimysten ja elämän proosaattisemman elämän välisestä ristiriidasta. mitä kuvittelemme.

"Maanalaisella ja väsymättömällä ironialla Brookner ympäröi meidät psykologiseen ilmapiiriin, jossa on väärin sijoitetut sankaritarit, järjettömän huolelliset, kohtalaisen aistilliset, kriisin keskellä ja odottavat toivottomasti jonkinlaista muutosta elämässään."Lourdes Ventura (Kulttuuri)

Sunnuntai Ville-d'Avrayssä

Nainen vierailee isosiskonsa luona Ville-d'Avrayssä, rauhallisella asuinalueella Pariisin laitamilla. Heidän elämänsä on kulkenut hyvin eri polkuja ja he ovat menettäneet lapsuutensa osallisuuden, mutta sinä sunnuntai -iltana puutarhassa luottamus tulee jälleen yllättäen; hänen sisarensa kertoo lyhyestä ja häiritsevästä suhteesta, jonka hänellä oli tuntemattoman kanssa, joka on edelleen hänen ajatuksissaan kuluneista vuosista huolimatta. Tämä intensiivinen ja herkkä romaani kertoo meille seikkailun tarpeesta yksitoikkoisessa olemassaolossa ja tutkii sanoinkuvaamattomia kaipuita ja salaisuuksia, jotka tekevät meistä tuntemattomia muille ja jopa itsellemme: «Kuka todella tuntee meidät? Laskemme niin vähän asioita ja valehtelemme melkein kaikesta. Kuka tietää totuuden?

Tämän keskustelun peiteltyjen muistojen ja hiljaisuuksien, täynnä chiaroscuroa, ympäröivässä ja häiritsevässä ilmapiirissä Barbéris tutkii hienovaraisesti tunteettoman elämän huomaamatonta levottomuutta tässä pienessä kirjallisuuden helmissä, joka on ollut arvostetun Goncourt- ja Femina -palkinnon finalisti.