Alan Sillitoen 3 parasta kirjaa

Hämmennyksen ja muodollisen estovirran syntyminen kirjallisena virrana heijastui myös eurooppalaisesti amerikkalaisten kaikujen ulkopuolelle Bukowski ja yritys (itse asiassa, kun otetaan huomioon, että tämä viittaus muutti Yhdysvaltoihin Saksasta, suuntaus voidaan ymmärtää edestakaisin).

Asia on siinä Alan Sillitoe, käytännössä Bukowskin aikalainen, esitti myös likaisen ja dekadenttisen realismin kyllästämän kertomuksen. Jos molempien eksponentien välillä on tehtävä eroja, uskallan huomauttaa, että Sillitoessa tämä "likainen" taipumus lieventyi eräänlaisena toiveikkaana kaikuna, vain ilman kovin selkeää horisonttia. Vähemmän alkoholia, vähemmän seksiä ja vähemmän huumeita, mutta sama tyhjyyden ja kapinan tunne.

Englannissa, josta Alan oli kotoisin ja missä hän teki kirjallista uraansa, hänet sisällytettiin "vihaisten nuorten miesten" virtaan, joka oli etiketti, kuten usein monesti tapahtuu, enemmän jälkipolville ei -toivotuksi lempinimi kuin toinen asia.

Asia on siinä, että Alan nousi lopulta yhdeksi niistä vaihtoehtoisista kronikoista, jotka hahmottelivat 1900-luvun kurjuutta henkilökohtaisesta näkökulmasta, kuuluisan nimimerkin ansiosta joksikin sukupolviksi.

Alan Sillitoen kolme parasta romaania

Pitkän matkan juoksijan yksinäisyys

Vieraantuminen on luultavasti kohtalo, joka on kaiverrettu kaikille niille, jotka ovat syntyneet väärään naapurustoon sopivimmalla hetkellä.

Siitä Alan Sillitoe puhuu meille. Ja silti tämä kerronnallinen ehdotus huokuu sitä haluamisen tunnetta, pyrkimystä saavuttaa jotain erilaista kuin mitä kohtalo oli varannut niin monille nuorille Alanin nuoremmille ajoille, 50- ja 60-luvuilla. Täällä tapaamme Colin Smithin, lahjakkaan nuoren miehen juoksemiseen ja se voisi jollain tavalla inspiroida jokaista nykyistä juoksijaa, joka etsii pakomuotoa yksinkertaisessa urheilulajissa, jossa on kenkien pukeminen ja ulkoilu.

Vain Colinin tapaus on radikaali. Hänen muistonsa ovat summa turhautumisesta ja ristiriitaisista nuoruuden energian tunteista ja muureista, jotka johtuvat pelkästään epäsuotuisimpiin ryhmiin kuulumisesta.

Yhdessä Colinin kanssa löysimme monia muita nuoria, jotka täydentävät tätä tappion skenaariota samalla hetkellä, kun heistä tuli aikuisia lähiöissä, joissa elämä oli jotain muuta...

Lauantai -iltana ja sunnuntaiaamuna

Tarrojen ystäville tämä romaani edustaa sitä koputusta, jolla Sillitoen sukupolvi esitteli itsensä todellisuuden ovelle vihan, turhautumisen, syyllisyyden ja kadotuksen kanssa, kaikki se asenteiden summa, joka täyttyi vain vastauksena tyhjyyteen.

Ja kuitenkin tässäkin romaanissa on motivaatio ja tekosyy sekä yritys sovittaa synnit ja tehdä uudelleen. Arthur Seaton elää lauantai -illan masennuksen vuoksi, jossa mikään moraali tai sääntö ei voi asettaa sille rajoja.

Ilman todellista helppoa moraalia etsiminen lukeminen paljastaa muuttavan aikomuksen, krapulan, joka herättää ankariin seurauksiin, jos vain kapinassa löydetään hetkellinen väärä onnellisuus.

Englantilainen työväenluokan kirjallisuus, jossa on harmaat seinät ja taivas, kaikki teollisen vallankumouksen ja vieraantumisen perilliset sukupolvelta toiselle.

Elämä ilman panssaria

Muistoja ja niiden elämäkertoja tulee aina pitää omana romaaninaan. Enemmän, jos mahdollista, jos sen tilaaja on kirjailija. Ja niin Sillitoe teki tässä kirjassa. Nottinghamin pojan vaikeudet, armeijassa viettäminen ainoana keinona tulla mieheksi päivän maan kiristyksen alla.

Aikuisen selviytyminen ja hänen omistautumisensa kertoa todellisuudesta niin monille ja niin monille hänen kaltaisilleen, naapuruston pojille, jotka olivat edelleen sitä, poikia ilman lapsuutta pakotettiin hyväksikäytetyiksi aikuisiksi koko elämän ajan.

Kuten sanon omaelämäkerta tosiseikkojen alkeisosassa, mutta myös loukkaava kirjallinen sävellys niistä häviäjistä jo ennen pelaamista.