Kunniaksi Australialainen ohjaaja Peter Weir löydämme kourallisen loistavia elokuvia, jotka valitettavasti on hajallaan hyvin täsmällisesti. Jättää huomioimatta syyt, miksi Weir ei ottanut useaan otteeseen enemmän ohjausta tietyn Oscar-palkitun levy-yhtiön tuotannossa. Ehkä kyse on juonen vaihtelevuudesta, jolle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pohtia tyyppiä etsiessään tarkinta käsikirjoitusta, josta tulee herkullista.
Siitä huolimatta yli tusina elokuvaa seuraa häntä hyvässä vuosikymmenien kasassa kameroiden takana. Ja ilman, että mikään hänen elokuvistaan ​​olisi merkittävä millään Weirissä tehdyllä maisema-, valokuvaus- tai värimerkillä, juuri hänen huolellinen työnsä ja juonen palveluksessa olevien resurssien näkyvyys tekevät hänen elokuvistaan ​​menestyviä. Mikään ei ole parempaa kuin tuo toimitus, sellainen egon itsensä uhrautuminen työn puolesta varmistaaksesi, että teet parhaasi elokuvan eteen. Äärimmäisyyksiin, jotka vaihtelevat ympäristöstä, dialogeista ja tietysti sopivimmista hahmoista.
Peter Weirin 3 parasta elokuvaa
The Truman Show
SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:Jim Carreysta syytettiin histrionista hahmoa elokuvien sisällä ja ulkopuolella, ja hän oli täydellinen stereotypia tullakseen Trumaniksi, joka elää elämänsä tietämättä, mitä hänen takanaan on. Tuo outo tai pikemminkin vainoharhainen ajatus jonkinlaisesta omallatunnollamme syntyneestä suunnitelmasta saa kaiken näyttämään toisinaan ylireagoidulta. Siitä tässä elokuvassa on kyse häikäilemättömän tosi-shown humoristisen ja yksilöllisen vapauden, vapaan tahdon käsitteen ympärillä olevan sosiologian välillä...
Carrey käsittelee huumorin ja hämmennyksen välissä saada meidät elämään hänen epätodellisessa maailmassaan, joka on täynnä allegorioita ja metaforia siitä, mitä täällä tapahtuu, kaiken fiktion toisella puolella. Pelot lapsesta, joka takertuu mieheen, joka ei pysty lähtemään aina kodistaan, ja narisevat olosuhteet, jotka saavat hänen maailmansa kaatumaan raiteilta.
Koska pikkuhiljaa kaikki lankeavat valheeseen. Hänen vaimostaan ​​äidilleen. Jopa se paras ystävä, joka ei koskaan pettäisi häntä ja joutuisi järjettömään katarsiin kuolleen isänsä erehdyksessä ilmestyneen uudelleen kesken hänen elämänsä vaihetta.
Truman toisaalta. Mutta meidän puoleltamme on maku, että tarkkailemme muita sylkemään kaikenlaisia ​​yhteenvetotuomioita. Television typeryys, nopea sisältö, tapahtumien merkityksettömyys ja kerrotaan meille televisiossa aikamme tragedioina...
Hänen isäntänsä ääni. Todellisuuden ohjaaja kertoo hahmoille, mitä heillä on sanottavaa Trumanille aina. Ja alitajuista mainontaa, kuten silloin, kun Trumanin vaimo katsoo kameraan ja yrittää myydä meille superteräviä keittiöveitsiä. Hauska elokuva, mutta myös kiehtova monesta muusta näkökulmasta.
Kuolleiden runoilijoiden seura
SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:Ymmärrän, että monet Peter Weirin fanit pitävät tämän elokuvan sijoittamista toiselle sijalle virheenä. Mutta sellaisia ​​on makuja. Minulle Trumanilla, joka on pohjimmiltaan viihdeelokuva, on monia muita katselukertoja, jotka saavat meidät liikkumaan todellisuuden ja fiktion välillä juuri päinvastaiseen suuntaan kuin hahmo. Lähestymme ovella, jossa hän sanoo hyvästit ja me saavumme.
Mutta palatakseni klubiin, puhumme elokuvasta, joka ensimmäistä kertaa käsitteli koulutusjärjestelmän dilemmaa, kuten juna, joka huutaa juuri ennen suistumista (ehkä se on jo tehnyt niin, koska lähes kaikki koulutusjärjestelmät ovat liikkumattomia. , kiinnostunut enemmän indoktrinaatiosta kuin inhimillisemmästä koulutuksesta).
Koska kyllä, nuoria pitää kouluttaa. Koulutusjärjestelmä kärsii mahdottomasta yhtenäisyydestä, täysin passiivisesta lähestymistavasta, vasta ehkä sillä hetkellä, kun he eniten tarvitsevat sen autonomian, tahdon, joka voisi tehdä heistä vapaita ihmisiä aikuisiässä.
Me kaikki tiedämme. Me kaikki oletamme sen. Uhraamme suurimman osan nuorista päivystävän aivotyöntekijän yksinkertaisella tyytyväisyydellä, joka saa 10 ja joka suorittaa kaikki opetustyöt. Melkoinen saavutus, melko menestyvä mies tai nainen tulevaisuutta varten...
Unohtumaton professori John Keating vetää lahjasta harjoittaakseen sitä opettajana. Koska pahimmillaan opettajan tulee olla vain se, jolla on lahja olla. Mutta oppositio on paljon hyödyllisempää opettajan viran myöntämiseen... totta kai se on, mihin se päätyy...
Asia on jäänyt minulle hieman kriittiseksi. Mutta juuri tämän elokuvan muiston vuoksi, joka osoitti ajatuksen johtajasta, empaattisesta aikuisesta, opettajasta, joka on tarpeeksi hullu uskoakseen kaikkiin oppilaitaan, jotka ovat täynnä tahtoa ja huutavat oi kapteeni, kapteeni.
Ainoa todistaja
SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:Tehdäkseen jännityselokuvan, noir-trillerin, Weir valitsi vieläkin monimutkaisemman juonen rikosta tarkkailevan lapsen rooliin. Samuel-niminen poika Amish-yhteisöstä, joka lukittuna huoltoaseman kylpyhuoneen wc:hen joutuu todistamaan kylmäveristä murhaa.
Vain siinä kuolemassa on vähän sattumaa. John Book-nimiselle tarkastajalle on monia löyhästi, kun hän selvittää, mitä tapahtui tuossa hämärässä tapauksessa, jossa poliisi päätyy "poistettua tieltä".
Ja vain hän, tuo puolustuskyvytön lapsi, voi selventää jotain Johnille. Vain olennon tutkiminen asettaa hänet selvälle vaaralle, koska monet eivät halua hänen sanovan mitään, mitä hän olisi voinut nähdä tai kuulla. Tilannetta hyödyntäen lähestymme Amish-ryhmää, jossa kaikki tapahtuu vaikuttavammalla tavalla toisten salailun ja toisten hillittömän halun välillä päästä eroon myös lapsesta...
1 kommentti artikkeliin "3 parasta Peter Weirin elokuvaa"