Pahuuden Christoph Waltzin 3 parasta elokuvaa

Christoph Waltzin esityksissÀ on jotain synkkÀÀ eleganssia. ja ystÀvÀmme Tarantino hÀn tiesi kuinka havaita se vÀlittömÀsti tÀmÀn ainutlaatuisen nÀyttelijÀn suureksi kunniaksi. MikÀ tahansa kohtaus saa uusia ulottuvuuksia hÀnen kÀsissÀÀn missÀ tahansa psykologisen jÀnnityksen teeskentelyssÀ.

Valssin avulla jÀnnitys tai trilleri mÀÀritellÀÀn uudelleen. Koska hÀnen hymynsÀ vetÀÀ vihjeen ihmisyydestÀ, joka vihdoin murtautuu kohti ankarimpia rangaistuksia. NÀin on ainakin joissain hÀnen paradigmaattisimmista elokuvistaan. Kyse ei ole siitÀ, ettÀ Valssi kyyhkyisi itseÀÀn, koska roolit ovat hyvin erilaisia, vaan hÀn vÀlittÀÀ sen jÀljen heihin kaikkiin, sen arvaamattomuuden sÀhköiskun, julmuudesta, jota elokuvaan siirretyt pahimmat mielet nauttivat.

Kaikki eivÀt tietenkÀÀn ole Waltzin ohjelmiston synkkiÀ hahmoja. Itse asiassa joissakin hÀnen elokuvissaan hÀnen hahmonsa onnistuvat leikkiÀ tÀllÀ tragikoomisella kaksinaisuudesta yleiseen hÀmmennykseen. Oli miten oli, sankarina tai antisankarina Waltz on yksi niistÀ nÀyttelijöistÀ, jotka eivÀt jÀtÀ ketÀÀn vÀlinpitÀmÀttömÀksi.

3 suosituinta Christoph Waltz -elokuvaa

Hitto paskiaiset

SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:

Pahuuden inkarnaatio Waltzille elokuvassa, jossa kostonhimo hahmottuu kauan odotettuna ukkossuunnitelmana. Koska eversti Hans Landa on pahempi kuin Hitler itse. Matkallaan maailman halki hÀn kokoaa kaiken kyynisyyden, joka on mahdollista voidakseen elÀÀ toisella puolella riippuen siitÀ, miten hÀnen ihonsa voi olla vapaampi.

Kohtaukset, joissa hÀnen burleski ja jÀrkyttynyt lÀsnÀolo, pahaenteinen, nihilistinen ja jonka tarkoituksena on yksinomaan kylvÀÀ kipua minne tahansa hÀn meneekin, pÀÀtyvÀt kantamaan tarvittavan painon juoniin, jossa Brad Pitt voisi olla hÀnen machiavellisin antagonistinsa. Voittajat ja hÀviÀjÀt istuvat saman pöydÀn ÀÀressÀ vÀkivallan juhlassa.

Kun Eurooppa vuotaa verta toisen maailmansodan natsien miehityksen aikana, pieni pataljoona kostonhimoisia juutalaissotilaita Aldo Rainen johdolla koulutetaan tekemÀÀn rohkea teko: murhata Hitler ja Saksan kolmannen valtakunnan korkeimmat virkamiehet.

Mahdollisuus avautuu heille Pariisissa nĂ€ytöksessĂ€ elokuvateatterissa, jota johtaa natsien vĂ€kivallan peitelty uhri Shoshanna Dreyfus. YhteistyössĂ€ hĂ€nen kanssaan ryhmĂ€ miehiĂ€ yrittÀÀ pÀÀstĂ€ Ranskan pÀÀkaupunkiin natsien hallitseman alueen kautta yrittĂ€en itsemurhaa kostaa "FĂŒrherille". Saksalaissotilaiden keskuudessa epĂ€luuloa herĂ€ttĂ€vĂ€t veriset ja mieleenpainuvat yhteenotot odottavat heitĂ€ ennen kuin he pÀÀsevĂ€t edes lĂ€helle tavoitettaan.

Django ketjuun

SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:

Tarantinolla on kyky tehdÀ elokuvia elokuvien sisÀllÀ. Jotain teatteriympÀristöÀ, jossa suuri osa elokuvan viimeisestÀ minuutista voi tapahtua ja joka tulee toisinaan omavaraisiksi juonen sisÀllÀ. Ja ettei ole helppoa pitÀÀ katsojan huomio kiinni, jos juoni ei etene ja hahmot vaeltavat yhden huoneen lÀpi.

Valssin kohtaukset tÀssÀ elokuvassa kohtaavat meidÀt rasistisen ja turmeltuneen vÀkivallan kanssa. Ja tÀllÀ kertaa hÀnen tehtÀvÀnsÀ on nÀytellÀ erÀÀnlainen sankari a vastaan DiCaprio joka nÀyttÀÀ muuttuneen valssiksi. Se oli odotettavissa ja Tarantino kuitenkin voittaa meidÀt kÀÀntÀmÀllÀ kasvot, jotka edustavat hyvÀÀ ja pahaa tÀssÀ tilanteessa.

Texasissa, kaksi vuotta ennen Yhdysvaltain sisÀllissodan puhkeamista, kuningas Schultz (Christoph Waltz), saksalainen palkkionmetsÀstÀjÀ salamurhaajien jÀljillÀ heidÀn pÀÀhÀnsÀ kerÀtÀkseen, lupaa mustan orjan Djangon (Jamie Foxx) vapauttaa hÀnet, jos apua. hÀn ottaa ne kiinni. HÀn hyvÀksyy, koska silloin hÀn haluaa mennÀ etsimÀÀn vaimoaan Broomhildaa (Kerry Washington), orjaa maanomistaja Calvin Candien (Leonardo DiCaprio) omistamalta viljelmÀltÀ.

Isot silmÀt

SAATAVILLA MILLÄ NÄILLÄ NÄILLÄ ALUSTA:

Myrkyllisen suhteen paradigma maseroi tuon alistuvien vuosien kehityksen kanssa. Margaretin luovuutta hillitsi hÀnen miehensÀ Walterin kasvava ego. HÀn osaa johtaa vaimoaan, hÀn osaa hyödyntÀÀ kultamunia munivaa hanhia, koska hÀnen kuvatyönsÀ tunnustetaan hÀnen aikanaan hyvin erikoiseksi.

Asia on siinÀ, ettÀ Walter vakuuttuu, ja tekee saman Margaretin kanssa, ettÀ hÀnen pitÀisi olla se, joka ottaa vastuun teoksista. Kuka allekirjoittaa ja kuka esittelee nÀyttelyt. Suuressa valheessa Walter hautaa huonosti luovien turhautumisensa. Koska syvÀllÀ sisimmÀssÀÀn hÀn tietÀÀ olevansa Margaret, ettei hÀn ole kukaan, paitsi pelkkÀ ylimÀÀrÀinen julkisuudessa. Ja niin, mikÀ olisi voinut olla tyypillinen kotimainen patriarkaatin tapaus tuolloin, saa uuden ulottuvuuden tÀssÀ elokuvassa.

Margaret Keane on taidemaalari, jolle oli ominaista lasten piirtÀminen ÀÀrimmÀisen suurilla silmillÀ, mikÀ rikkoi perinteisen harmonian ja kasvojen suhteellisuuden, joihin yleisö oli tottunut. HÀnen työnsÀ aiheutti heti suuren sensaation ja siitÀ tuli yksi ensimmÀisistÀ merkittÀvimmistÀ kaupallisista tuotannoista 50-luvulla, jolloin menestys helpotti ensimmÀistÀ kertaa sen pÀÀsyÀ ja lisÀsi sen vaikutusta suurempaan joukkoon ihmisiÀ. Taiteilijan teokset tulvivat Yhdysvaltojen kaduilla.

MenestyksestÀÀn huolimatta arka taiteilija asui miehensÀ varjossa, joka esitteli itsensÀ teostensa kirjoittajana yleisölle ja mielipiteelle. Margaret pÀÀttÀÀ ottaa tilanteen hallintaansa ja tuomitsee Walterin vaativan hÀnen oikeuksiaan ja etujaan ja ryhtyvÀn yhdeksi aikakauden feministisen liikkeen edistÀjÀksi. Tarina naisen kamppailusta aikana, jolloin asiat alkoivat muuttua ympÀri maailmaa.

5/5 - (15 ÀÀntÀ)

JÀtÀ kommentti

TÀmÀ sivusto kÀyttÀÀ AkismetiÀ roskapostin vÀhentÀmiseksi. Lue, miten kommenttitietosi kÀsitellÀÀn.