Pahuuden Christoph Waltzin 3 parasta elokuvaa

Myrkyllisen suhteen paradigma maseroi tuon alistuvien vuosien kehityksen kanssa. Margaretin luovuutta hillitsi hänen miehensä Walterin kasvava ego. Hän osaa johtaa vaimoaan, hän osaa hyödyntää kultamunia munivaa hanhia, koska hänen kuvatyönsä tunnustetaan hänen aikanaan hyvin erikoiseksi.

Asia on siinä, että Walter vakuuttuu, ja tekee saman Margaretin kanssa, että hänen pitäisi olla se, joka ottaa vastuun teoksista. Kuka allekirjoittaa ja kuka esittelee näyttelyt. Suuressa valheessa Walter hautaa huonosti luovien turhautumisensa. Koska syvällä sisimmässään hän tietää olevansa Margaret, ettei hän ole kukaan, paitsi pelkkä ylimääräinen julkisuudessa. Ja niin, mikä olisi voinut olla tyypillinen kotimainen patriarkaatin tapaus tuolloin, saa uuden ulottuvuuden tässä elokuvassa.

Margaret Keane on taidemaalari, jolle oli ominaista lasten piirtäminen äärimmäisen suurilla silmillä, mikä rikkoi perinteisen harmonian ja kasvojen suhteellisuuden, joihin yleisö oli tottunut. Hänen työnsä aiheutti heti suuren sensaation ja siitä tuli yksi ensimmäisistä merkittävimmistä kaupallisista tuotannoista 50-luvulla, jolloin menestys helpotti ensimmäistä kertaa sen pääsyä ja lisäsi sen vaikutusta suurempaan joukkoon ihmisiä. Taiteilijan teokset tulvivat Yhdysvaltojen kaduilla.

Menestyksestään huolimatta arka taiteilija asui miehensä varjossa, joka esitteli itsensä teostensa kirjoittajana yleisölle ja mielipiteelle. Margaret päättää ottaa tilanteen hallintaansa ja tuomitsee Walterin vaativan hänen oikeuksiaan ja etujaan ja ryhtyvän yhdeksi aikakauden feministisen liikkeen edistäjäksi. Tarina naisen kamppailusta aikana, jolloin asiat alkoivat muuttua ympäri maailmaa.