Kirjallisuus Joseph Heller syntyi tuon kirjailijan kypsyyden sinetillä jo palannut kaikesta. Näin tämän amerikkalaisen kirjailijan kertomuksessa havaitaan a maku pelkistyksestä absurdiin, huumoriin, suodattamattomaan kritiikkiin. Ei mitään tekemistä muiden tunnettujen lentäjien kanssa, jotka siirtyivät kirjallisuuteen Saint-Exupéry o James salter viime kädessä transsendenttisempi omalle näkemykselleen kirjallisuudesta suuremman substanssin kentäksi eikä sylkeä, josta katkeruutta päästetään irti ennen kuin se syöksyy takaisin kurkkuun.
Kaikkea pitää olla. Aina on aikaa yhdelle tai toiselle kirjallisuudelle, ylevälle tai kaikkea pilkkaavalle. Hellerin enemmän kuin oudossa, vääristyneessä visiossa on julma realismi, joka kulkee ohi sellaisen käsityksen, joka ei enää odota ratkaisua tai parannusta, vaan antaa itsensä vain kurjuuden paljastamisen tehtäväksi. Sillä yksi asia on olla kommunikoimatta myllykivillä ja toinen asia on mahdollisuus tai halu kirjoittaa siitä vakuuttuneena, että se tarjoaa kaikkein tarpeellisinta selkeyttä tylsälle omalletunnolle.
Se on kuin vanha sanonta "jonkun piti tehdä se". 1900-luvun amerikkalaisessa kirjallisuudessa Heller antoi itselleen tehtävän alkaa esitellä amerikkalaisen unelman harmaita alueita luottaen siihen tosiasiaan, että Amerikka tarvitsi jokaisen kansalaisensa säilyttämään täysin epä-uskoisen tasapainon...
Top 3 suositeltavaa romaania Joseph Heller
Ansa 22
Ja Heller saapui ja kirjoitti klassikon ... Varmasti hän vain ajatteli kirjoittaa aikansa tragikomedian maa-ilma-ohjusten välähdysten, pommien ja suurten lähetyssotilaiden pyhien munien väliin ...
Toisen maailmansodan aikana pienellä Italian saarella sijaitsevan amerikkalaisen tukikohdan sairaalassa Yossarian-niminen pommikonelentäjä teeskentelee olevansa hullu. Hän haluaa välttää henkensä menettämisen hinnalla millä hyvänsä seuraavassa lentotehtävässään ja palata kotiin. Miksi helvetissä kaikki yrittävät tappaa hänet alhaalta, hän kysyy itseltään aina pudottaessaan pommin. Yossarian yrittää todistaa olevansa hullu, mutta putoaa "saaliin 22:een": absurdiin ja kieroutuneeseen sotilassääntöön, jonka mukaan ne, jotka väittävät olevansa hulluja välttääkseen sodan, ovat järkevimpiä. Ja jos olet terve, olet terve, joten... Sinulla ei ole vaihtoehtoja!
Alun perin vuonna 1961 julkaistu Trap 22 on epäilemättä yksi kaikkien aikojen hauskimmista ja kuuluisimmista mestariteoksista ja amerikkalaisen kirjallisuuden perinteen kulmakivi, joka on ansainnut sille luettelon XNUMX -luvun parhaista kirjoista. Lukija on upotettu järjettömiin tilanteisiin ja harhaanjohtaviin vuoropuheluihin, jotka korostavat sodan ja ihmisen tyhmyyttä. Ja onko se "helvetti, olemme ja olemme aina olleet me", sanoo Laura Fernández prologissa. Jos kuvailisin helvettiä, se olisi hullun hauska. Koska maailma on niin naurettava. […] Tämän ihmiskunnan yrittää oppia jotain itsestään. "
Jotain on tapahtunut
Kaiken happokritiikin takana, kaikessa halusta pilkata tai tehdä satiiria, havaitsemme aina velvollisen kertojan hämmennyksen hänen pyrkiessään selvittämään, mikä saa meidät kompastumaan yhä uudelleen keinoillamme, komplekseillamme ja syyllisyydellämme. Yhteiskunnallinen menestys on paheita täynnä olevan modernin yhteiskunnan pahin tavoite. Tämä on tarina romahduksesta.
Bob Slocum on kadehdittava mies. Johtaja ja menestynyt hänellä on houkutteleva vaimo ja kolme lasta, "ystävä" ja asemansa vuoksi vaelteleva haaremi. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Mahdollisuus tulla alennetuksi hänen hierarkiassaan, pelko olla saavuttamatta huippua päätöksenteossa ja viha ylimpiä kohtaan sekä hänen perhe -elämänsa hajoaminen muodostavat Slocumille jatkuvan ahdistuksen.
Muotokuva teini -ikäisestä taiteilijasta, vanha
Se ei ollut henkilökohtaista, James Joyce. Heller voisi ottaa Dorian Grayn referenssiksi. Tarkoituksena oli pelastaa teoksen ylityspiste, joka avautuu taiteesta ja sen merkityksestä tai sen lähteistä. Muotokuva teini -ikäisestä, vanha taiteilija on liikuttava ja kiehtova hyökkäys taiteilijan mieleen, joka pohtii elämäänsä etsiessään inspiraation lähdettä. Poikkeuksellinen, liikuttava ja vangitseva katse luovuuteen, kaikki sen toiveikkaiden illuusioiden ja tuskallisen pettymyksen hetket.
Eugene Pota, kirjailija, joka pitää itsestään Heller Hänestä on tullut legenda, kulttuuri -ikoni ensimmäisen romaaninsa ansiosta, hän etsii argumenttia lopulliselle teokselleen, kun hän havaitsee aikojensa vähenevän lähestyvän. Ensimmäinen romaani merkitsi hänen kirjallista uraansa. Siitä hetkestä lähtien kriitikot leikkasivat hänen työnsä perusteellisesti, ja joitakin lyhytaikaisia ​​menestyksiä lukuun ottamatta sitä pidettiin puutteellisena.
Juonetta etsiessään hän kääntyy vaimonsa, agenttinsa, toimittajansa, entisten rakastajiensa, jopa lääkärinsä puoleen. Kaikki tuovat hänelle ideoita, mutta mikään niistä ei ole vakuuttava, niin että pettymys vetää hänet alas. Hänen levottomassa taistelussaan inspiraation kanssa Pota, "alter ego" on Heller, syventyy "traagiseen komponenttiin" sellaisten kirjailijoiden elämässä kuin Scott Fitzgerald, Henry James, Jack London ja Joseph Conrad; tuho, jonka varhainen menestys aiheutti heille, jota he eivät myöhemmin löytäneet muusta hänen työstään. Muuten, elämänsä seikkailujen ja epäonnistuneiden romaanialojensa välillä hän kunnioittaa suosikkikirjailijoita; muiden muassa Mark Twain, Franz Kafka ja James Joyce otsikolla. Nuoren taiteilijan muotokuva, vanha oli viimeinen kertomus Joseph Heller.
