Giovanni Papinin 3 parasta kirjaa

Väärinymmärretty nero esiintyy useammin muilla luovilla aloilla kaukana kirjallisuudesta, kuten maalauksesta tai musiikista. Sanon sen, koska ehkä sisään Giovanni papini Otetaan Van Gogh. Esittäessään Papinin nerokkaita todisteita hän panosti itse paljon Jorge Luis Borges, joka pian näki Papinissa harvinaisen näön kekseliäisyydestä ilman mahdollista seulontaa.

Kukaan parempi kuin Papini ei voi kronikoida aikojaan kirkkaimmalla ja mielenkiintoisimmalla tavalla, paljon pidemmälle kuin pettymys poliittisiin suhteisiin ja välittömiin etiketteihin.

Koska Papini -hahmon lisäksi löydämme hänen teoksestaan ​​hyvin erilaisia ​​makuja lahjakkaan hengen vaihtelevasta jäljestä ajatuksen ja mielikuvituksen keskinkertaisuuden yläpuolella. Satiiriksi naamioidusta kriittisestä aikomuksesta parodian metafyysiseen tahtoon tai ateistisen vakaumuksen mystiseen ulottuvuuteen.

Yllättävää kaiken ikäisille lukijoille. Avantgarde ennen ja nyt. Eksyä Papinin bibliografiaan on ottaa kylpy uutta kirjallisuutta kuuluisan kertojan selkeyden kiteisissä vesissä.

Hän opiskeli opettajaksi, mutta työskenteli muutama vuosi ennen kuin työskenteli kirjastossa, jossa hän ympäröi itsensä kaikkein nauttivimmalla: kirjoilla. Silloin hän aloitti uransa kirjailijana ja teki niin novelleilla, kuten Filosofien hämärä (1906), jossa hän arvostelee filosofiaa Kant, Hegel o Schopenhauerin ja julistaa ajattelijoiden kuoleman; Traaginen arki o Sokea lentäjä (1907), jossa hän vihjaa futurismin ja modernismin piirteisiin.

Giovanni Papinin 3 suositeltua kirjaa

Goog

Tämän utelias romaanin substraatti on: Kuinka olemme taantuneet niin paljon, kun meillä on niin paljon lahjakkaita mieliä? Tämän Goggins haluaa tietää. Ja se tulee rahalle. Gogginsilla ei ole mitään ongelmaa suunnitella omaa suunnitelmaansa maailman synteesille. Tekosyy, jonka alla kirjailija tarjoaa itsensä suureksi lauseiden luojaksi, joka hän on, vaivataan jokaista Gogginsin haastattelua hänen edessään tapahtuvien hahmojen kanssa unohtumattomilla lainauksilla.

Mutta Gogginsin tarve tietää ei ole altruistin, joka etsii ratkaisua. Vain se kyynikko, joka kaipaa viisautta, jonka avulla hän voi tuntea olonsa vieläkin vartiotorniin huipulta, josta hän voi nähdä muut lähimmäiset viattomuudessa. Ainakin Goggins myöntää sen, ettei ole olemassa Adam Smithin näkymätöntä kättä, joka toimisi hyväksi maailmassa. Ja häntä voidaan pitää yhtenä niistä, jotka antavat hyvää uskoa hyvän Smithin predikaateille. Mutta kysymys ei ole siitä.

Gogginsille on tärkeää tietää, mitä muut hänen kaltaiset ihmiset ajattelevat, minkä puoleen jokainen kääntyy tietääkseen. Ja näin me puhumme itse Leninin, Edisonin tai Freudin, Einsteinin tai kanssa Gomez de la Serna. Ehkä se, mitä nuo muut viisaat kertovat sinulle, ei vakuuta sinua ollenkaan. Mutta tarkoitus on kerätä mielipiteitä. Koska kun tämä kaikki räjähtää, kun maailma hajoaa tuhkaksi, Goggins haluaa tietää, kuinka se olisi voinut tapahtua.

Sokea lentäjä

Jos Papinin virtuositeetti on sellainen synteesi, joka tehdään kirjallisuuteen, kuinka hän ei voisi myös saarnata tarinan tai tarinan muodossa? Lisätään volyymi, joka keskittyy olennaisesti fantastiseen, ja päädymme nauttimaan erilaisesta työstä. Dino Buzzatin mestari ja Edgar Allan Poen opetuslapsi, "jos Papinin tarinat eivät heijasta Poen teemojen kauhua tai sairastuvuutta, on selvää, että outo ja metafyysinen heijastus tulvii niissä, käsiteltynä enemmän tai vähemmän ironiaa ja sarkasmia yhdessä. upealla jännityksen harjoituksella, joka päätyy aiheuttamaan lukijassa ylivoimaisen yllätyksen, hämmennyksen ja hämmennyksen vaikutuksen.

Kaikissa näissä tarinoissa, "käärittyinä Papinin syövyttävään huumoriin", heijastuu skeptisyydestä tuleva melankolia. Tähän Borges viittasi sanoessaan: "Nämä tarinat ovat peräisin päivämäärästä, jolloin ihminen nojautui melankoliaan ja hämärään ...".

Paholainen

Väärin tehdyt luvut. Päähenkilö enemmän tarinoita kuin hyvää, hyvyyttä tai Jumalaa. Viehätys demoniseen ja kieroutuneeseen esiintyy rinnakkain ihmisen kanssa, lapsellisesta omenan kiusauksesta paholaisen mielettömään väitteeseen Kristuksen viimeiseksi tahdoksi ennen kipua ja hulluutta.

Kuinka Papini ei voinut puhua hänestä? Huolimatta siitä, että paljon mustetta on tahrattu antamaan paholaiselle muotoa ja sisältöä. Huolimatta siitä, että monet muut kirjailijat, kuten Poe, ovat jo herättäneet hänet henkiin kieroutuneille lukijoille. Me kaikki palvomme paholaista jossain vaiheessa. Jos vain sairaalloisen tosiasian vuoksi tiedämme, mikä meitä voi odottaa lopulta, jos emme toimi niin kuin meidän pitäisi, tai kuten meille on juurrutettu, että meidän on puututtava kulkemiseen tämän maailman läpi.

Papini opettaa meille, missä paholainen on ja kuka on yhteydessä hänen kanssaan. Pahuus on valtava upokas, jossa kaikki turhamaisuus ja kieroutunut halumme muuttuvat vihaksi ja maniaksi. Tämän kirjan lukeminen vie tuon kuuluisan käännöksen villille puolelle, kuten Lou Reedin Papini-versio, samalla musiikillisella kadennuksella kohti kaikkien enemmän kuin mahdollista sopimusta hänen kanssaan, itse paholaisen kanssa.