3 parasta filosofiakirjaa

On uteliasta, kuinka humanistiset tieteet ovat saamassa takaisin etuoikeutetun asemansa koulutuksessa tekniikan kehittyessä Tekoäly kangaspuut (tai pikemminkin vaanii) kuin jotain tulevat korvaamaan meidät tuottavina yksilöinä monilla alueilla. Enkä tarkoita vain humanistista akateemista asialistaa, jossa kysymys on nyt vaakalaudalla. Se on myös työn asia. Koska monet ovat suuria teknologiayrityksiä, jotka kaipaavat työntekijöitä, jotka pystyvät pääsemään sinne, missä koneet vain haaveilevat (nyökkää Philip K. Dick ja hänen androidinsa haaveilevat sähkölampaista).

Meille jää luovuus ja subjektiivinen ajattelu, kriittinen käsitys asioista ja ideoiden vaeltaminen tai heijastaminen tilaksi, johon kone ei pääse (Ay si Asimov tai jotain muuta kaukaisempaa Wells he näkevät näinä päivinä ...). Siksi erilainen tosiasia, kipinä ja filosofia sinänsä ovat välttämätön turvapaikka tänään. Robotti ei koskaan ihmettele mistä se tulee ja minne se on menossa. Me teemme.

Filosofia, filosofia… Ja minä lainaten tieteiskirjailijoita. Miksi se on? Todennäköisesti siksi, että yhdistämme filosofian Milesuksen Thalesiin tai Nietzsche kun herätämme Blade Runnerin replikantin ansaitsevan sielunsa, selittäen ihmiselle kaiken, mitä hän on nähnyt ja että se katoaa hänen tavuistaan ​​kuin kyyneleet sateessa ...

Tässä aion tuoda muutamia kirjoja suurilta ajattelijoilta (nyt menemme filosofien luo). Kaikki, jotka ovat, eivät ole kaikkia, jotka ovat. Monet teistä kaipaavat klassikoita, kaiken perusta. Mutta filosofia on kuin kaikki, makuasia. On niitä, joille Kant näyttää saavuttamattomalta hienostuneisuudelta (allekirjoitan) ja jotka uskovat, että Platonin zote ei voisi olla Sokrates -oppilaiden edullisin. Mennään sitten sinne, vapaamieliset ...

Suositellut 3 filosofian kirjaa

Näin puhui Zaratrusta, Nietzsche

Anteeksi, olen uskollinen Nietzschen uskova ja ymmärrän, että tämän teoksen pitäisi lukea jokainen, joka uskaltaa katsoa metafyysistä, epistemiologista tai jopa muistaa, mihin avaimet on jätetty. Kaikkien minimaalisen transsendenttisten epäilyjen prosessien on vedettävä egon ketjuja, jotka on koristeltu havainnolla tuomitsemisena, olosuhteet ankkurina ja olemisen ehdoksi lähtökohtana. Sitten supermies, joka meillä kaikilla on sisällä, voi pyrkiä löytämään avaimen. Ja sitten kukaan ei usko meitä. Meistä tulee uusi Ecce -homo, joka huutaa totuutemme niin absoluuttisena kuin se on tyhjä.

Minun on myönnettävä, että kun minulla oli käsissäni tämä ensimmäinen Nietzschen kirja, jonkinlainen kunnioitus hyökkäsi minuun, ikään kuin minulla olisi edessäni toinen pyhä kirja, joka agnostikoille tarkoitettu raamattu päätti lopettaa sen. Supermanin isku iski minuun, maadoitettu, uskottava, motivoiva ..., mutta joskus se kuulosti minusta myös tekosyiltä voitetulle miehelle, joka ei kyennyt pakenemaan tyhjyyteen.

Yhteenveto: Siellä hän kerää aforismin muodossa hänen filosofiansa olennaisen, joka on tarkoitettu supermiehen luomiseen. On sanottu, että Näin puhuttua Zarathustraa voidaan pitää Raamatun vastahahmona ja se on yöpöytäkirja niille, jotka etsivät totuutta, hyvää ja pahaa. Yksi XNUMX-luvun filosofian perusteoksista.

René Descartesin keskustelu menetelmästä

Descartesin tuominen pois valikoimasta filosofian kirjoja on kuin perunaomletin tekeminen ilman sipulia, pyhäinhäväistys. Jos Descartes esitti meille ajattelun olemuksen olemassaolon aksioomana, voimme vakuuttaa, että Descartes aloitti alussa tieteellisellä pragmatismilla. Valovuosien päässä Nietzschestä, Descartesissa on ystävällinen filosofia, joka luottaa älykkyyteen kohdatakseen kaikki lähestymistavat täältä ja sieltä, tästä maailmasta tai ideakentästä ...

Cartesianismi on jo kuollut. Ajatus Descartesista kuitenkin säilyy ja säilyy niin kauan kuin ajattelun vapaus on oppaana pohdintaa varten. Tämä periaate on herkullisin tarina, jonka ihminen olisi voinut keksiä, ja tämä johtuu suurelta osin ihmiskunnasta Descartesista ja erityisesti kahdesta lukijan käsissä olevasta teoksesta. Descartesin lukeminen on yksi parhaista harjoituksista pitää hengissä modernin filosofian tärkein impulssi: ehdoton epäily, skeptisyys aidon tiedon lähtökohtana.

Kuitenkin tärkein ansio siitä, mikä on ensimmäinen virallinen rationalisti filosofian historiassa, on ollut hänen vivahteikas kritiikki dogmaattisesta ajattelusta. Mitään ei todellakaan voida hyväksyä minkään auktoriteetin perusteella. Tämä nykyaikaisen ajattelun sankari, Hegelin sanoin, on johdattanut filosofian tuskin ennen havaittuja polkuja, rohkeasti, Dalembertin sanoin, opettamaan hyviä päitä ravistamaan skolastisen, mielipiteen ja auktoriteetin ikeen; sanalla sanoen ennakkoluuloista ja barbaarisuudesta, ja tällä kapinalla, jonka hedelmiä keräämme tänään, se on tehnyt filosofiasta ehkä tärkeämmän kuin kaikki, mitä se on velkaa Descartesin kuuluisille seuraajille.

Karl Marxin pääoma

Sosiologisen merkityksensä vuoksi uskon, että Kantin ajatus viittaa nykyisen sivilisaation tärkeimpään filosofiaan. Sosiaalinen luokkajärjestelmä on allekirjoitettu sopimus, jonka avulla voimme välttää konfliktin demokratian, tasa -arvon ja kaikkien valheiden varjolla. Ja se on, että Marx toimi hyvästä tahdosta proletariaatin johdossa. Mutta väijytys tarjoiltiin. Lopullinen suunnitelma oli tehdä kaikki onnellisiksi käymään kehän läpi ...

Sitä pidetään Marxin mestariteoksena. Jotta voisit kohdata vihollisesi, on välttämätöntä tuntea hänet ... Ja siksi tämä kirja ymmärretään poliittisen talouden täydelliseksi hajottamiseksi, ja kaikki tarkoitukset tarkoittavat, että tällä aikomuksella on, että politiikka ja talous kulkevat aina käsi kädessä.

Adam Smithin näkymätön käsi tarvitsee toisen hallituksen isän käden, joka osaa ohjata oikukkaan pojan, kuten markkinoiden, ylilyöntejä. Se on teos, joka on kirjoitettu kaksi vuotta, mutta jonka Engels on valmistanut kokoelman avulla, joka kesti 9 vuotta Marxin kuoleman jälkeen.

Totuus on, että tämä teos, joka koskee saatanallista kapitalistista järjestelmää, jonka edessä Marxin hahmo ilmestyi, on sattumalta yksi parhaista traktaateista vallitsevasta kapitalismista missä tahansa tuotantojärjestelmässä, spekulaatiosta ja ainoasta lopullisesta kiinnostuksesta tyydyttää kunnianhimo.

Suurella teknisellä tarkkuudella se tarjoaa kuitenkin myös yksityiskohtien loistoa, kapitalistisen järjestelmän maanalaisen havainnon ...

Muita mielenkiintoisia filosofisia kirjoja ...

Tämän maailmanfilosofisten teosten podiumin ulkopuolella on filosofiaa, joka liukuu kohti fiktiota ja joka käsittelee hahmojen eksistentiaalista ja transsendenttista kertomusehdotuksista. Ja on myös hyvä nauttia siitä, että filosofia muuttui metaforaksi. Olen keksinyt, menemme sinne kolmen hyvän filosofisen romaanin kanssa ...

Soren Kierkegaard, Seducerin päiväkirja

Tätä romaania voidaan pitää edeltäjänä niin monille kirjailijoille, jotka ovat päättäneet tarjota hahmoilleen niitä välähdyksiä ihmiskunnasta, jotka ovat syvälle sisäelimiin, jopa psykosomaattisiin.

Ja pelkästään sen vuoksi, luontaisen arvon lisäksi korostan sitä ensiksi. Tämän otsikon takana, jossa on ruusun romaani, on voimakas tarina rakkauden subjektiivisesta tosiasiasta, intohimosta ja sen kyvystä muuttaa todellisuutta. Eikä tietenkään ole mitään parempaa Kierkegaardin syvyyden ajattelijalle kuin lähteä liikkeelle henkilökohtaisella rakkauden puutteella kertomuksen laatimiseksi. Koska kaikki alkaa yhdestä niistä todellisista rakkauksista ja heidän haavoistaan.

Juan ja Cordelia ovat tämän tarinan rakastajia. Juanin rakkaudeksi naamioitu intohimo piilottaa juonen kaikki filosofiset aikomukset, kun taas Cordelia joutuu melkein romanttiseen kärsimykseen, ilmaus, jonka tuon ajan uudet kirjoittajat ovat jo hylänneet. Juan ja hänen kulkemisensa maailmassa ilman suuria kysymyksiä kuin hänen intohimoisimmat tarpeensa. Juan ja ajatukset, jotka vievät hänet läpi aikojensa. Ehkä onnellisuutta, mutta varmasti tietämättömyyttä. Paino, joka kulkee näyttämön läpi kuin mikään tai yrittää ymmärtää, mikä on totta elämänvaiheen ulkopuolella.

Jostein Gaarder Sofian maailma

Tämä merkitys siitä, että se oli käännekohta lasten tai nuorten kertomuksen pitämisessä pelkkänä johdannona lukemiseen, tästä romaanista tuli bestseller samalla, kun sen kestävä luonne, käsitys klassikosta, arvattiin korkealla. Pikku prinssi tai Loputon tarina.

Jokainen niistä nuorempien aikojen kirjallisuuden mullistavasta prismasta muuttui kirjallisuushistorian perustaksi, joka ymmärrettiin maailman ensimmäisen oppimisen ylläpidosta. Unohtumaton Sofía esiintyy ihmisenä, joka on avoin ilman ehtoja tiedolle ja tiedolle. Kirje, joka johtaa hänet kohti maailman tuntemusta, on sama kirje, jonka me kaikki löydämme jossain vaiheessa elämäämme, ja samanlaisia ​​kysymyksiä kaiken lopullisesta totuudesta.

Romaanin salaperäinen kosketus oli kiistaton väite nuorille lukijoille, sen kohtausten symbologia valloitti monia muita avoimia aikuisia pelastettaessa ensimmäisen itsensä, joka oli alttiina maailmalle, jolla kävimme maagisen jäljitelmän palaamaan vanhoihin kysymyksiin, joita emme koskaan vastasi täysin. Ajattelemalla mitä olemme ja päämäärämme on jatkuva alusta. Ja Sofia, se viisauden etymologinen symboli, me kaikki olemme.

Pahoinvointi, kirjoittanut Jean Paul Sartre

Romaanin poistaminen tästä otsikosta ennakoi jo somatisoitunutta huonovointisuutta, hämmennyksen sisäelinten häiriötä. Olla olemassa, olla, mitä me olemme? Nämä eivät ole kysymyksiä, jotka heitetään tähtiin fantastisen kirkkaana yönä.

Kysymys menee sisäänpäin, kohti sitä, mitä me itse voimme etsiä sielun pimeältä taivaalta. Tämän romaanin päähenkilö Antoine Roquetin ei tiedä, että se sisältää tämän piilevän kysymyksen ja pakottaa lausumaan itsensä raskailla kysymyksillään. Antoine jatkaa elämäänsä, vaihtelujaan kirjailijana ja tutkijana. Pahoinvointi on se kriittinen hetki, jolloin herää kysymys siitä, olemmeko me jotain pohjimmiltaan, rutiiniemme ja taipumustemme ulkopuolella.

Antoine -kirjailijasta tulee sitten Antoine -filosofi, joka etsii vastausta ja jonka rajoittuneisuuden, mutta äärettömyyden, melankolian ja onnen tarpeen tunteet.

Oksentelu voidaan hallita ennen elämisen huimausta, mutta sen vaikutukset pysyvät aina ... Tämä on hänen ensimmäinen romaaninsa, mutta jo kolmekymppisenä ymmärretään, että temaattinen kypsyys, filosofi kasvoi, myös sosiaalinen pettymys lisääntyi, olemassaolo näytti yksinkertaisesti tuho. Tästä lukemasta tulee tietty Nietzschen jälkimaku.