3 parasta filosofiakirjaa

On uteliasta, kuinka humanistiset tieteet ovat saamassa takaisin etuoikeutetun asemansa koulutuksessa tekniikan kehittyessÀ TekoÀly kangaspuut (tai pikemminkin vaanii) kuin jotain tulevat korvaamaan meidÀt tuottavina yksilöinÀ monilla alueilla. EnkÀ tarkoita vain humanistista akateemista asialistaa, jossa kysymys on nyt vaakalaudalla. Se on myös työn asia. Koska monet ovat suuria teknologiayrityksiÀ, jotka kaipaavat työntekijöitÀ, jotka pystyvÀt pÀÀsemÀÀn sinne, missÀ koneet vain haaveilevat (nyökkÀÀ Philip K. Dick ja hÀnen androidinsa haaveilevat sÀhkölampaista).

Meille jÀÀ luovuus ja subjektiivinen ajattelu, kriittinen kÀsitys asioista ja ideoiden vaeltaminen tai heijastaminen tilaksi, johon kone ei pÀÀse (Ay si Asimov tai jotain muuta kaukaisempaa Wells he nÀkevÀt nÀinÀ pÀivinÀ ...). Siksi erilainen tosiasia, kipinÀ ja filosofia sinÀnsÀ ovat vÀlttÀmÀtön turvapaikka tÀnÀÀn. Robotti ei koskaan ihmettele mistÀ se tulee ja minne se on menossa. Me teemme.

Filosofia, filosofia
 Ja minĂ€ lainaten tieteiskirjailijoita. Miksi se on? TodennĂ€köisesti siksi, ettĂ€ yhdistĂ€mme filosofian Milesuksen Thalesiin tai Nietzsche kun herĂ€tĂ€mme Blade Runnerin replikantin ansaitsevan sielunsa, selittĂ€en ihmiselle kaiken, mitĂ€ hĂ€n on nĂ€hnyt ja ettĂ€ se katoaa hĂ€nen tavuistaan ​​kuin kyyneleet sateessa ...

TÀssÀ aion tuoda muutamia kirjoja suurilta ajattelijoilta (nyt menemme filosofien luo). Kaikki, jotka ovat, eivÀt ole kaikkia, jotka ovat. Monet teistÀ kaipaavat klassikoita, kaiken perusta. Mutta filosofia on kuin kaikki, makuasia. On niitÀ, joille Kant nÀyttÀÀ saavuttamattomalta hienostuneisuudelta (allekirjoitan) ja jotka uskovat, ettÀ Platonin zote ei voisi olla Sokrates -oppilaiden edullisin. MennÀÀn sitten sinne, vapaamieliset ...

Suositellut 3 filosofian kirjaa

NĂ€in puhui Zaratrusta, Nietzsche

Anteeksi, olen uskollinen Nietzschen uskova ja ymmÀrrÀn, ettÀ tÀmÀn teoksen pitÀisi lukea jokainen, joka uskaltaa katsoa metafyysistÀ, epistemiologista tai jopa muistaa, mihin avaimet on jÀtetty. Kaikkien minimaalisen transsendenttisten epÀilyjen prosessien on vedettÀvÀ egon ketjuja, jotka on koristeltu havainnolla tuomitsemisena, olosuhteet ankkurina ja olemisen ehdoksi lÀhtökohtana. Sitten supermies, joka meillÀ kaikilla on sisÀllÀ, voi pyrkiÀ löytÀmÀÀn avaimen. Ja sitten kukaan ei usko meitÀ. MeistÀ tulee uusi Ecce -homo, joka huutaa totuutemme niin absoluuttisena kuin se on tyhjÀ.

Minun on myönnettÀvÀ, ettÀ kun minulla oli kÀsissÀni tÀmÀ ensimmÀinen Nietzschen kirja, jonkinlainen kunnioitus hyökkÀsi minuun, ikÀÀn kuin minulla olisi edessÀni toinen pyhÀ kirja, joka agnostikoille tarkoitettu raamattu pÀÀtti lopettaa sen. Supermanin isku iski minuun, maadoitettu, uskottava, motivoiva ..., mutta joskus se kuulosti minusta myös tekosyiltÀ voitetulle miehelle, joka ei kyennyt pakenemaan tyhjyyteen.

Yhteenveto: SiellÀ hÀn kerÀÀ aforismin muodossa hÀnen filosofiansa olennaisen, joka on tarkoitettu supermiehen luomiseen. On sanottu, ettÀ NÀin puhuttua Zarathustraa voidaan pitÀÀ Raamatun vastahahmona ja se on yöpöytÀkirja niille, jotka etsivÀt totuutta, hyvÀÀ ja pahaa. Yksi XNUMX-luvun filosofian perusteoksista.

NĂ€in puhui Zarathustra

René Descartesin keskustelu menetelmÀstÀ

Descartesin tuominen pois valikoimasta filosofian kirjoja on kuin perunaomletin tekeminen ilman sipulia, pyhÀinhÀvÀistys. Jos Descartes esitti meille ajattelun olemuksen olemassaolon aksioomana, voimme vakuuttaa, ettÀ Descartes aloitti alussa tieteellisellÀ pragmatismilla. Valovuosien pÀÀssÀ NietzschestÀ, Descartesissa on ystÀvÀllinen filosofia, joka luottaa Àlykkyyteen kohdatakseen kaikki lÀhestymistavat tÀÀltÀ ja sieltÀ, tÀstÀ maailmasta tai ideakentÀstÀ ...

Cartesianismi on jo kuollut. Ajatus Descartesista kuitenkin sÀilyy ja sÀilyy niin kauan kuin ajattelun vapaus on oppaana pohdintaa varten. TÀmÀ periaate on herkullisin tarina, jonka ihminen olisi voinut keksiÀ, ja tÀmÀ johtuu suurelta osin ihmiskunnasta Descartesista ja erityisesti kahdesta lukijan kÀsissÀ olevasta teoksesta. Descartesin lukeminen on yksi parhaista harjoituksista pitÀÀ hengissÀ modernin filosofian tÀrkein impulssi: ehdoton epÀily, skeptisyys aidon tiedon lÀhtökohtana.

Kuitenkin tÀrkein ansio siitÀ, mikÀ on ensimmÀinen virallinen rationalisti filosofian historiassa, on ollut hÀnen vivahteikas kritiikki dogmaattisesta ajattelusta. MitÀÀn ei todellakaan voida hyvÀksyÀ minkÀÀn auktoriteetin perusteella. TÀmÀ nykyaikaisen ajattelun sankari, Hegelin sanoin, on johdattanut filosofian tuskin ennen havaittuja polkuja, rohkeasti, Dalembertin sanoin, opettamaan hyviÀ pÀitÀ ravistamaan skolastisen, mielipiteen ja auktoriteetin ikeen; sanalla sanoen ennakkoluuloista ja barbaarisuudesta, ja tÀllÀ kapinalla, jonka hedelmiÀ kerÀÀmme tÀnÀÀn, se on tehnyt filosofiasta ehkÀ tÀrkeÀmmÀn kuin kaikki, mitÀ se on velkaa Descartesin kuuluisille seuraajille.

MenetelmÀkeskustelu

Karl Marxin pÀÀoma

Sosiologisen merkityksensÀ vuoksi uskon, ettÀ Kantin ajatus viittaa nykyisen sivilisaation tÀrkeimpÀÀn filosofiaan. Sosiaalinen luokkajÀrjestelmÀ on allekirjoitettu sopimus, jonka avulla voimme vÀlttÀÀ konfliktin demokratian, tasa -arvon ja kaikkien valheiden varjolla. Ja se on, ettÀ Marx toimi hyvÀstÀ tahdosta proletariaatin johdossa. Mutta vÀijytys tarjoiltiin. Lopullinen suunnitelma oli tehdÀ kaikki onnellisiksi kÀymÀÀn kehÀn lÀpi ...

SitÀ pidetÀÀn Marxin mestariteoksena. Jotta voisit kohdata vihollisesi, on vÀlttÀmÀtöntÀ tuntea hÀnet ... Ja siksi tÀmÀ kirja ymmÀrretÀÀn poliittisen talouden tÀydelliseksi hajottamiseksi, ja kaikki tarkoitukset tarkoittavat, ettÀ tÀllÀ aikomuksella on, ettÀ politiikka ja talous kulkevat aina kÀsi kÀdessÀ.

Adam Smithin nÀkymÀtön kÀsi tarvitsee toisen hallituksen isÀn kÀden, joka osaa ohjata oikukkaan pojan, kuten markkinoiden, ylilyöntejÀ. Se on teos, joka on kirjoitettu kaksi vuotta, mutta jonka Engels on valmistanut kokoelman avulla, joka kesti 9 vuotta Marxin kuoleman jÀlkeen.

Totuus on, ettÀ tÀmÀ teos, joka koskee saatanallista kapitalistista jÀrjestelmÀÀ, jonka edessÀ Marxin hahmo ilmestyi, on sattumalta yksi parhaista traktaateista vallitsevasta kapitalismista missÀ tahansa tuotantojÀrjestelmÀssÀ, spekulaatiosta ja ainoasta lopullisesta kiinnostuksesta tyydyttÀÀ kunnianhimo.

Suurella teknisellÀ tarkkuudella se tarjoaa kuitenkin myös yksityiskohtien loistoa, kapitalistisen jÀrjestelmÀn maanalaisen havainnon ...

PÀÀoma, Marx

Muita mielenkiintoisia filosofisia kirjoja ...

TÀmÀn maailmanfilosofisten teosten podiumin ulkopuolella on filosofiaa, joka liukuu kohti fiktiota ja joka kÀsittelee hahmojen eksistentiaalista ja transsendenttista kertomusehdotuksista. Ja on myös hyvÀ nauttia siitÀ, ettÀ filosofia muuttui metaforaksi. Olen keksinyt, menemme sinne kolmen hyvÀn filosofisen romaanin kanssa ...

Soren Kierkegaard, Seducerin pÀivÀkirja

TÀtÀ romaania voidaan pitÀÀ edeltÀjÀnÀ niin monille kirjailijoille, jotka ovat pÀÀttÀneet tarjota hahmoilleen niitÀ vÀlÀhdyksiÀ ihmiskunnasta, jotka ovat syvÀlle sisÀelimiin, jopa psykosomaattisiin.

Ja pelkÀstÀÀn sen vuoksi, luontaisen arvon lisÀksi korostan sitÀ ensiksi. TÀmÀn otsikon takana, jossa on ruusun romaani, on voimakas tarina rakkauden subjektiivisesta tosiasiasta, intohimosta ja sen kyvystÀ muuttaa todellisuutta. EikÀ tietenkÀÀn ole mitÀÀn parempaa Kierkegaardin syvyyden ajattelijalle kuin lÀhteÀ liikkeelle henkilökohtaisella rakkauden puutteella kertomuksen laatimiseksi. Koska kaikki alkaa yhdestÀ niistÀ todellisista rakkauksista ja heidÀn haavoistaan.

Juan ja Cordelia ovat tÀmÀn tarinan rakastajia. Juanin rakkaudeksi naamioitu intohimo piilottaa juonen kaikki filosofiset aikomukset, kun taas Cordelia joutuu melkein romanttiseen kÀrsimykseen, ilmaus, jonka tuon ajan uudet kirjoittajat ovat jo hylÀnneet. Juan ja hÀnen kulkemisensa maailmassa ilman suuria kysymyksiÀ kuin hÀnen intohimoisimmat tarpeensa. Juan ja ajatukset, jotka vievÀt hÀnet lÀpi aikojensa. EhkÀ onnellisuutta, mutta varmasti tietÀmÀttömyyttÀ. Paino, joka kulkee nÀyttÀmön lÀpi kuin mikÀÀn tai yrittÀÀ ymmÀrtÀÀ, mikÀ on totta elÀmÀnvaiheen ulkopuolella.

ViettelijÀn pÀivÀkirja

Jostein Gaarder Sofian maailma

TÀmÀ merkitys siitÀ, ettÀ se oli kÀÀnnekohta lasten tai nuorten kertomuksen pitÀmisessÀ pelkkÀnÀ johdannona lukemiseen, tÀstÀ romaanista tuli bestseller samalla, kun sen kestÀvÀ luonne, kÀsitys klassikosta, arvattiin korkealla. Pikku prinssi tai Loputon tarina.

Jokainen niistĂ€ nuorempien aikojen kirjallisuuden mullistavasta prismasta muuttui kirjallisuushistorian perustaksi, joka ymmĂ€rrettiin maailman ensimmĂ€isen oppimisen yllĂ€pidosta. Unohtumaton SofĂ­a esiintyy ihmisenĂ€, joka on avoin ilman ehtoja tiedolle ja tiedolle. Kirje, joka johtaa hĂ€net kohti maailman tuntemusta, on sama kirje, jonka me kaikki löydĂ€mme jossain vaiheessa elĂ€mÀÀmme, ja samanlaisia ​​kysymyksiĂ€ kaiken lopullisesta totuudesta.

Romaanin salaperÀinen kosketus oli kiistaton vÀite nuorille lukijoille, sen kohtausten symbologia valloitti monia muita avoimia aikuisia pelastettaessa ensimmÀisen itsensÀ, joka oli alttiina maailmalle, jolla kÀvimme maagisen jÀljitelmÀn palaamaan vanhoihin kysymyksiin, joita emme koskaan vastasi tÀysin. Ajattelemalla mitÀ olemme ja pÀÀmÀÀrÀmme on jatkuva alusta. Ja Sofia, se viisauden etymologinen symboli, me kaikki olemme.

Sofian maailma

Pahoinvointi, kirjoittanut Jean Paul Sartre

Romaanin poistaminen tÀstÀ otsikosta ennakoi jo somatisoitunutta huonovointisuutta, hÀmmennyksen sisÀelinten hÀiriötÀ. Olla olemassa, olla, mitÀ me olemme? NÀmÀ eivÀt ole kysymyksiÀ, jotka heitetÀÀn tÀhtiin fantastisen kirkkaana yönÀ.

Kysymys menee sisÀÀnpÀin, kohti sitÀ, mitÀ me itse voimme etsiÀ sielun pimeÀltÀ taivaalta. TÀmÀn romaanin pÀÀhenkilö Antoine Roquetin ei tiedÀ, ettÀ se sisÀltÀÀ tÀmÀn piilevÀn kysymyksen ja pakottaa lausumaan itsensÀ raskailla kysymyksillÀÀn. Antoine jatkaa elÀmÀÀnsÀ, vaihtelujaan kirjailijana ja tutkijana. Pahoinvointi on se kriittinen hetki, jolloin herÀÀ kysymys siitÀ, olemmeko me jotain pohjimmiltaan, rutiiniemme ja taipumustemme ulkopuolella.

Antoine -kirjailijasta tulee sitten Antoine -filosofi, joka etsii vastausta ja jonka rajoittuneisuuden, mutta ÀÀrettömyyden, melankolian ja onnen tarpeen tunteet.

Oksentelu voidaan hallita ennen elÀmisen huimausta, mutta sen vaikutukset pysyvÀt aina ... TÀmÀ on hÀnen ensimmÀinen romaaninsa, mutta jo kolmekymppisenÀ ymmÀrretÀÀn, ettÀ temaattinen kypsyys, filosofi kasvoi, myös sosiaalinen pettymys lisÀÀntyi, olemassaolo nÀytti yksinkertaisesti tuho. TÀstÀ lukemasta tulee tietty Nietzschen jÀlkimaku.

arvosana viesti

1 kommentti artikkeliin "3 parasta filosofiakirjaa"

JÀtÀ kommentti

TÀmÀ sivusto kÀyttÀÀ AkismetiÀ roskapostin vÀhentÀmiseksi. Lue, miten kommenttitietosi kÀsitellÀÀn.