Erich Frommin 3 parasta kirjaa

Menemme sinne edistyneimmän opiskelijan kanssa Freud. Ja joka varmasti ylitti hänet viestintätaidoillaan, mistä on osoituksena niin monet hyvät kirjat. Tarkoitan tietysti Erich Fromm. Kirjailija, joka esseidensä kautta ja syvällisellä levityksellä helpotti ja helpottaa edelleen tänään mahdollisuutta päästä lähemmäksi sitä, mikä on olennaisesti inhimillistä filosofiassa ja psykologiassa. Koska kaikki asuu tässä kaksikossa.

Psykologia perustuu elämäfilosofiamme, joka on enemmän tai vähemmän mukautettu malleihin. Ja tämä tietoisuutemme yhteinen paikka on erittäin hedelmällinen tila ideologioille, suuntauksille, muodille ja muulle ulkoiselle miehitykselle.

Joten lue monia Frommin hienoja teoksia, jonka humanismin voimassaoloa jatkettiin aina suojana vieraantumiselta, oletetaan harjoittavan tahtoa tuntea todellisuus ja trompe l'oeil, tietoisuus ja vääristymä, joka saapui ulkoisena meluna. Mikä parasta, hänen kirjoissaan käytetty kieli, täydellinen tasapaino terminologian ja merkityksen tai käännöksen välillä jokapäiväiseen elämään.

Luottaa vakaasti postulaatteihin Marx ihanteellisena yhteiskunnallisena järjestönä kapitalismiksi naamioidun autoritaarisuuden tavoiteltavaa vastenmielistä individualismia vastaan.

Näiden sosialististen lähtökohtien saattaminen yhteensopivaksi (ei mitään tekemistä autoritaarisen kommunismin kanssa) psykoanalyysin kanssa tieteenalana, joka kykenee käsittelemään jokaisen yhteiskunnan toista perusosaa: yksilön, hänen työnsä on lopulta täynnä idealismia, joka on leimattu hyväluonteiseksi useaan otteeseen.

Mutta kylmästi katsottuna ainoa joukko, joka kykenee tasapainottamaan maailmaa, joka, kuten tekijä on aina huomauttanut, ei lakkaa kasvamasta epätasapainossa, epäoikeudenmukaisuudessa, välinpitämättömyydessä ja paisuneen egon ainoassa perspektiivissä aineellisen varastoinnin käsitteestä.

Täten Frommin lukeminen tänään on vaatia sitä vastavirtaa, todellisessa onnen perusten etsimisessä että vaikka se voi olla pelkkä hajanainen horisontti, sen ei tarvitse koskaan liittyä egon aineelliseen tyytyväisyyteen, joka on käsitteellisesti tyhjä ideaali.

Erich Frommin 3 suositeltua kirjaa

Rakastamisen taide

Inhimillisimmässä mielessään Fromm omistautui tämän kirjan kirjoittamiseen rakkauden perusteista. Tällaisen kirjan lopussa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähestyä kriittistä ajattelua siitä, mitä ymmärrämme tänään rakkaudella.

Jos ne, jotka pitävät perinteistä, säännöllistä tai laajennettua rakkautta muuna, heidän on hyväksyttävä, että tämä rakkaus, joka ymmärretään vastineeksi voimakkaimmassa ihastumisessa, ei ole niin todellinen, kun se katoaa lyhyen ajan kuluttua.

Jos tunteet toista ihmistä kohtaan katoavat, on kuin rakkautta ei olisi koskaan ollut. Ja sitten kaikki siihen käytetty aika on hukkaan heitettyä aikaa.

Lisäksi rakkaus ulottuu veljelliseen, isälliseen ja ideologiseen. Rakkaus, joka annetaan vain satunnaisille, satunnaisille, lyhytaikaisille, ei vastaa elämää aikaa perustavanlaatuisen painon kanssa ... Kirjoittaja ei tarkoita selittää, mikä rakkaus on tai ei ole tai kuinka rakastaa tarkasti .

Mutta on selvää, että kaikesta huolimatta kestää suurempi rakkauden osoitus, sen elämän osan siirtäminen, joka kaikkein itsekkäimmässä rakkaudessa on vain itsensä nauttimisen asia, joka on väärin projisoitu intohimon ristikon taakse. Monien asioiden lukeminen, punnitseminen ja uudelleenarviointi ilman ennakkoluuloja, että toisen käsitteen on oltava väärä omasta syystä.

vapauden pelko

Sosiologisin kirja, hänen ensimmäinen suuri ajatuksensa, kun kirjoittaja oli jo noin 40 -vuotias. Koska se on ikä, joka voidaan tulkita Dante Alighierin huomautuksesta: «Puolivälissä elämää löysin itseni pimeästä metsästä, koska polkuni oli kadonnut », antaa paljon itselleen analysoida mitäs erääntyneet ehdot ja tulevaisuus ilman impulsiivisen nuoruuden raskaita taakkoja ja vanhuuden raskaita velkoja.

Paras aika käsitellä vakiintuneita periaatteita modernissa yhteiskunnassa kehittyi vuosisadalla keskellä piileviä konflikteja ja niiden ihmisten suuria toiveita, jotka parhaiten tiesivät myydä ajatuksen vapaudesta. Fatalistisen ja epämääräisen muutoksen toivon välissä kirjailija avaa mielemme sivilisaation nykyiselle kriisille.

Hallitukset näyttävät tuomituilta olemaan yhtä vakavia kuin fasismi tai törkeä kapitalismi, toinen lopulta vaarallinen kuin toinen.

Kaikkein pahin seuraus on ihmisen antautuminen, kohtalon hyväksyminen poluksi, jonka kautta edetä yksin, ennen kaikkea miettien hämillään niiden pettämistä, jotka lupasivat tasa -arvoa ja oikeudenmukaisuutta, lyhyesti sanottuna hieman ei vapautta, vähän suuntautunut individualismiin, joka kumoaa ja vieraannuttaa.

Normaalisuuden patologia

Kuinka monta kertaa epäilykset iskevät meitä normaalisuuden sosiaaliseen määritelmään. Sopivuus ihmisen yksitellen merkitsemän maailmanlaajuisen eron ja sosiologisten, psykologisten, emotionaalisten viittausten välillä on selvästi mahdotonta eri aikoina tai sen täydellisessä yleisyydessä.

Pyrkimys sen, mitä pitäisi olla, ja sen, mikä on sisällämme, johtaa lopulta epäsuhtaan, koska olemme vakaasti sitä mieltä, että olemme epäjärjestyksessä, mikä perustuu olemassaolomme maksimaalista omistautumista vaativan talousjärjestelmän vaatimuksiin ja suuntauksiin.

Frommin mielestä psykoanalyysin käytännöstä analysoitu epäsuhta kuvailee tämän normaalipatologian todelliseksi mielenterveydeksi.

Ja totuus on, että sen laajat esimerkit ja yksityiskohtainen esimerkki selventävät melkoisesti emotionaalisia puutteita, jotka monissa tapauksissa ilmenevät velvollisuudesta olla kokonaisuus ja osa kokonaisuutta ja joiden on oltava sellaisia, jotka voivat osoittaa hyvin erilaisen tilan .